Hihihi minua jännittää ja innostaa, kun pääsinkin kirjoittamaan rakasta O'boyta taas! Toivottavasti en pilaa mitään ruostuneella kirjoitustaidollani :D Tulevat osat sitten varmasti rullaavat taas paremmin! Osa, joka minun piti kirjoittaa tätä ennen ei onnistu, sillä ne kuvat ovat jossain xxx paikassa :( Osa oli jäljellä, joten käytin niitä flashbackiin, josta toiv saatte jonkinlaisen käsityksen mitä aikaisemmin tapahtui! Jakea ja Dorista ei tässä osassa vielä ole, mutta heistä ensikerralla sitten. Ja äkkiä lukemaan siitä!

Sarkku nukkui levottomasti. Peitto oli jatkuvasti liian kuuma ja hän joutui kääntelemään sitä puolelta toiselle tunteakseen edes hetkeksi viileän tunteen. Unet olivat sekavia ja painajaismaisia välähdyksiä. Tyynyn inhottava, karhea kuvio pisteli poskea. *Flashback...*

Hei kulta, oma rakkaani...

Miksi olet niin hiljainen?

Kuka sinua ärsyttää?

Veljeni ystävä Meri? Tiedän tunteen, kulta... Niin, hänestä pitäisi hankkiutua eroon, on hän niin  nolo... Ei... En minä voi...

Miksi olet niin tosissasi kulta... En halua satuttaa ketään... En halua...

Mikset rakastaisi minua enää... En voi tehdä sellaista, lopeta. Miksi olet tuollainen?

Kyllä minä uskaltaisin! En vain... En vain ole sellainen...

Älä lähde... Kuinka voit vain mennä hymyillen?

Miksi aina auot päätäsi?! Enkö saa edes juhlia rauhassa? Vihaan sinua! VIHAAN!

Menetän takiasi kaiken, lehmä! Vljeni, poikaystäväni...

MIten niin kukaan ei rakasta minua? Miten niin veljeni ei pitäisi minusta?

Sinua ei kukaan rakasta! Sinä olet tyhmä, ruma komenteleva ämmä!

Mitä? Apua... Äiti, isä... Selkälä...

Kulta! Tein sen kulta!

Rakkautemme tähden!

Hän ei kiusaa meitä enää!

Hän on nyt tuolla, hoitelein asian!

Mikset ole ilahtunut? Tein kuten halusit kulta! Kulta?

Miten niin lähdet? Yliopistoon? Et voi jättää minua tänne! Et voi! Sinä pyysit minua tekemään sen ja nyt jään yksin... Vai oliko...

...kaikki minun syytäni? Olen pulassa... Olen paha...

Anteeksi...

En halunnut satuttaa ketään...

Apua... Äiti, isä... Selkälä.

Sarkku heräsi jälleen epämiellyttävien unien keskeltä. Hän huomasi päivän vihdoin sarastaneen ja päätti nousta vuoteestaan. Hän oli kylmän hien peitossa. Inhottavat muistot muutaman viikon takaisesta ajasta piinasivat hänen mieltään.

Ikävän välikohtauksen jälkeen Meri-bitchin kanssa Sarkku ja Slekälä olivat päättäneet yhdessä vaihtaa maisemaa. He olivat hakeneet opiskelijoiksi yliopistoon ja muuttaneet isosisko Julskun luo asumaan. Vaikka Meri tätänykyä oli täysissä voimissaan rankasti hävitystä tappelusta huolimatta, mutta silmitön vihantunne Sarkun sisällä oli säikäyttänyt hänet itsensä pahanpäiväisesti.

Selkälä oli onneksi hyvä tuki ja turva kaksoselleen ja koitti paimentaaturhia syyllisyydentunteita siskonsa mielestä. Jälleen heti, kun niiskutukset kantautuivat veikan korviin tämä viiletti asunnon yläkertaan tarkistamaan tilanteen.

"Näitkö taas painajaisia Saradiina?" Selkälä kysyi lempeästi.
"N-nyhighän ähämyyh ygh ygh meriesighyyy", Sarkku vastasi itkuisen hikkailun seasta ja selkälä silitti ymmärtäväisesti hänen hiuksiaan.

Kaksoset olivat kasvaneet komeiksi nuoriksi aikuisiksi. Selkälä halusi olla kova moottorijätkä ja siksi kulki yöt päivät ilman paitaa ja oli hankkinut feikkitatuoinnit, joita vahvisteli kokoajan. Kampuksen tytöt kuolasivat hänen kiltin luonteensa ja hieman salamyhkäisen hiljaisuutensa perään.

Selkälää kiinnosti kuitenkin enimmikseen siskojensa seura ja, ah niin ihana pääaineensa, matematiikka. Kaukoputkeen tiirailulla hän hioi mielellään loogisia taitojaan ja löysi toisinaan uusia tähtikuvioita saaden niistä parisataa kiitolliselta tähtitieteenlaitokselta taskuunsa.

Sarkkukin käytti kaukoputkea, mutta kilttiin tyttöön olivat jääneet jäljet teini-iän kapina-ajasta ja hän tiiraili mieluummin naapuritonttien elämää. 8 -tien Jaskalla oli tällä viikolla jo kolmas uusi nainen kylässä!

Sarkun lisäksi kapinajälkiä oli edelleen tappiolle jääneessä Merissä. Hän oli ottanut kaksosten uuden osoitteen selville ja heräsi nyt joka aamu neljätuntia aikaisemmin kuin olisi tarvinnut, jotta ehtisi ennen koulun alkua ajaa taksilla toiseen kaupunkiin ja varastaa kaksosten sanomalehden. Lehdenkantaja ei uskaltanut sanoa hullunoloiselle Merille mitään, mutta tyytyi osoittelemaan tätä sormellaan toivoen, että tyttö ottaisi elekielisestä vinkistä vaarin.

Iltapäivällä Merin kotimatkakin sujui kätevästi Stenvallin kautta koukaten. Ja minkäs sille mahtaa, jos roskis aina vahingossa lennähti kumoon?

Julsku oli jo useaan otteeseen joutunut siivoilemaan kaadetun tynnyrin. Hän ei tajunnut kuka teki tällaista. Sekin riitti, että oli joutunut pikkusisarukset ottamaan ensimmäiseen omaan kämppään asumaan. Nyt juuri siisitty talo oli innokkaiden tulokkaiden julisteiden peitossa ja vessakin aina varattu!

Kerran Meri jo melkein jäi kiinni Julskun ilmestyttyä juuri luennolta kotitontille hänen ollessaan kaatamassa pönttöä. Sarkku ei kuitenkaan ehtinyt nähdä niin paljon, etät olisi hoksannut Merin syypääksi torakoihin ja siivoamiseen, vaan luuli tytön olevan viaton ohikulkija.
"Näitkö kuka tämän teki?" Julsku kysyi Meriltä laskettuaan jätteet takaisin paikalleen.
"Ei, en!" Meri kohautti olkiaan. "Kuka lie, veljesi ja siskosi ovat niin pihalla ettei voi tietää tekivätkö he sen vaikka itse" hän tuhahti katkerana.
"Miksi he oman roskiksen kaataisivat?" Julsku pyöräytti silmiään.
"Tyhmyyttään", Meri kohautti olkiaan ja poistui äkkiä paikalta.

Julksu mietti Merin sanoja. Hän ei itse ollut tietoinen kaksosten ja tytön välisistä tapahtumista. Hän ei itseasiassa tiennyt, että nämä edes toisensa tunsivat. Sen hän oli huomannut, että Julsku ja Selkälä olivat oudon sulkeutunut parivaljakko, joka selvästi salasi monia asioita. Selkälääkin ahdisteli joka päivä lehmäpukuinen opiskelija, ties mihin sekin liittyi!  Hän päätti auttaa pikkuisia, pääsisi hän itsekin lopulta omaan rauhaansa takaisin.

Hän tiesi, että Selkälä tarvitsisi itselleen naisen. Vaikka moni tyttö läähätti miehenalun perään, ei tämä itse sitä edes tajunnut. Niinpä Julsku päätti mennä suoraan asiaan heidän opiskellessaan kerrankin kahdestaan ilman Sarkkua:
"Selkälä, minulla on pari kivaa sinkkua samoilla luennoille, kuin minä itse!"
"Sepäs mukavaa. Teillä on varmasti hauskaa", Slekälä vastasi ystävällisesti.
"Juujuu, he ovat hauskoja. Ja nättejä! Siksi ajattelin, että järjestän treffit sinulle jonkun heistä kanssaan", Julsku kertoi. Selkälän silmät pysähtyivät tenttikirjaan sanan "vektori" ylle.

"Sinulla on onnenpäivät, isosisko hoitaa!" Julsku hymyili. Ilmeistä päätellen kaksikolla oli hyvin erikäsistykset "isosisko hoitaa":n merkityksestä. Selkälän silmät syöpyivät järkytyksestä kiinni "vektoriin". Ainakin avaruusarvojen matikan kurssista tuli arvosanaksi 5.

Selkälä tuntsi itsensä kuitenkin säälittäväksi Julskun tarjottua apuaan. Kyllä miehen pitäisi itse vaimona sentään löytää! Ongelma oli kuitenkin se, että, Selkälän luullakseen, ei kukaan ollut ollut häneen edes ihastunut Meirn jälkeen. Siksi hän päätti yksinkertaisesti pyytää treffipalvelun mukavaa tätiä auttamaan, olivathan äiti ja siäkin sillätavoin tavanneet! Täti kuitenkin ymmärsi väärin Selkälän toiveen naisesta, jonka kanssa muistella menneitä.
"Tarkoitin, etät msuitella menneitä tulevia yhteisiä kokemuksia!" Selkälä htääntyi vanhan rouavn ilmestyttyä pihalle, "Ei muistella menneitä, jollokin vuosi oli -56 ja minua ei olemassa!"
"Se oli hyvä vuosi! Silloin soi krokotiili-rock", molemmat vanhukset ilmoittivat. Raukka Selkälä oli tuhlannut kaikki rahansa vanhoihin naisiin ja joutui myömtymään siskonsa autettavaksi.

Myhäillen Julksu esitteli Selkälän tutulleen Erikalle. Hän huomasi pikkuveljen olevan heti myyty, ihan kuten hän oli arvellutkin!

Kaksikon juttu lähti luistamaan heidän molempien huomattua, etteivät he piitanneet punaisista keitoista. Heidän kohtalonsa oli Julskun päässä jo sinetöity aviopariksi, joten hän päätti poistua paikalta.

Erika oli kuitenkin tiukka kisaa ja torjui Selkälän kutitushyökkäyksen, mikä järkytti häntä suuresti. Kukaan ei koskaan ennen ollut kieltäytynyt kutituksesta!

Erika halusi kuitenkin paikasta kättä ja jutella lisää keitoista ja epävarmuus hävisi Selkälästä. Tämän naisen kanssa oli tosi mukavaa!

Treffit kuitenkin päättyivät ystävyystasolla halin merkeissä. Korviaanmyöten ihastunut Selkälä jäi nurmikolle hihittelemään ja tuijottelemaan tähtiä. Ei haitannut Erikaa edes, että rekkamihen vako paistoi nuorukaisen takapuolesta.

Seuraavaksi hyväntekeväisyyslistalla oli Julskulla Sarkku. Hän katseli heltyneenä kuinka pikkusisko pyöritteli älypalloa. Hän muisti miten itsekin oli vasta vuosikin sitten räplännyt samaa kalua tunteja päivässä.

Julsku ei siskojen paimennukselta ja tenteiltä ollut ehitnyt näkemään rakasta Taunoaan tai uskollista Alvariaan. Niinpä hän oli taas siirtynyt kommunikoimaan miesten kanssa tietokoneella. Vanhojen kunnon chattien maailmasta Julsku löysi myös etsimänsä henkilön joka olisi pelastava hänen siskonsa sosiaaliselta kadotukselta.

"Sarkku, Sarkku! 8-tien Jaska ja kolme puolinakua naista tappelevat vihkisormuksesta meidän pihalla!" Julsku hälytti Sarkulle suunnitelmansa toteuttamispäivänä.

"Missä?!" Sarkku kiinnostui heti. "Sen täytyy olla se lyhyttukkainen possunenä ja ne kaksi blondia! Menen heti katsomaan!"

"Ne ovat aika tontin reunalla, kävele vaan reippaasti ulos, niin näät heidät jossain" Julsku huijasi muina miehinä.

Pihalla Sarkkua ei kuitenkaan odottanut mikään Jaska, vaan Julskun Hipuhipu -chatista löytämä Tudeuus77 eli Turkka! Sarkku oli aivan hämillään tästä odottamattomasta yllätyksestä.

"Mitä sinä täällä teet? Kuinka edes kehtaat tulla tänne, kun hylkäsit minut sillätavalla! Ensin vielä yllytit minut... sellaiseen... sellaiseen!" Sarkku pidätteli kuumia kyyneleitä. "Olet niin tosi inhottava!"
Julsku yritti salaa seurata ex-pariskunnan tilannetta, mutta Selkälässä roikkuva lehmäasu roikkui nyt hänessä ja tivasi miehen olinpaikkaa. Sen verran Julsku näki, ettei ihan hänen suunnitelmiensa mukaan alkanut. Hän ei ollut eron syystä oikein saanut Turkalta chatissa mitään selville.

"Minä en tämmöistä kuuntele. Tulin tänne vartavasten tapaamaan sinua ja selvittämään asioita ja sinä heti haukut minut kuuntelematta, mitä minulla on sanottavanani", Turkka tuhahti painellen kohti sisätoloja.

"Odota", Sarkku huudahti. "Selvitetään asiat sitten! Mitä sinulla on sanottavana?" Sarkku oli ikävöinyt kamalasti Turkka ja halusi itseasiassa palavasti kuulla jonkin hyvän selityksen Turkan yliopistolle häipymiseen ilman kummempia varoituksia. Ja pahinta kaikista: ukko oli luopunut maihareista kertomatta sitäkään!
"Hyvä on!" Turkka oli valmis sopimaan asiat hänkin.

"Minähän tulin juuri hyvästelemään sinua! Pitkin kampukselle lähtöä sinun takiasi, enkä halunnut kertoa sinulle" Turkka selvitti.
"Öö, joten minun takiani tulit sanomaan vain 'moi', kun olin piessyt sinun takiasi tytön henkihieväriin ja juoksit sitten junaan. Ja tämän pitäisi olla OK?" Sarkku tiukkasi, hänellä alkoivat hermot heti kiristyä, kun haluttua selitystä ei kuulunut.
"Ei, siis! Äh... Minä pelkäsin, että jätät minut kaukosuhteen vaikeuden takia... Ja kun kasvoin siitä naurettavasta tyylistäkin yli", Turkka selitti vilkaisten samalla syrjäkarein Sarkun hiuksia. "Minä kuitenkin rakastan sinua yhä", mies vielä myönti ja Sarkun sydän hypähti.
"Mutta..." Sarkku sanoi hämmentyneenä, mutta huomatessaan epävarmuuden Turkka tarttui tilaisuuteen ja keskeytti vastalauseet.
"Olinhan minä sitäpaitsi järkyttynyt, kun ilmestyit luokseni verisenä ja... no hulluna... Halusin tulla hyvästelemään sinut ja toivomaan suhteemme jatkumista, mutta järkytyin..." Sarkun ilme alkoi taas kipakoitua sanan "hullu" kaikuessa hänen korvissaan.

Turkka päätti, että syteen tai saveen ja suuteli Sarkkua ja hänen onnekseen nainen vastasi siihen, tosi hieman hämmentyneen oloisena.

"Turkka... Ooo", Sarkku sai vain sanottua. Noiden huulien lämpöä hän oli kaivannut jo niin kauan.

Turkka tunsi olevansa aivan tulessa ja päätti polvistua rakkaansa edessä.

Hän oli sattumalta ottanut mukaan isoäitinsä timanttisoemuksen, joka nyt pullotteli hänen farkkujensa takataskusta. Sormus sai housut kiristymään, joten oli jo aikakin päästä siitä eroon. Sarkku tuijotti kiveä hämmästyksestä suunniltaan.

"Suotko minulle kunnian tulla vaimokseni?" Turkka kysyi vaikka näkikin Sarkun jo sovittelevan sormusta haltioissaan.

Vastaukseksi hän hyppäsi miehen kaulaan suukottelemaan tätä puhki.

Että sellaista kuului sinne! Hieman arkinen osa, mutta kuten sanoin, ehkä tämä tästä :D Jakesta ja Doriksesta sitten ensi osassa tosiaan. Toivottavasti piditte!

-Owwie