Täytyy sanoa, etten muista enää juurikaan mitään yksityiskohtia siitä mitä olen suunnitellut kuvia ottaessa juonen kuluksi tähän osaan :D Toivottavasti ei vaikuta ikävästi osan laatuun... Muistan ainakin, kun suunnittelin tämän alun vähän eir tyyliseksi kuin yleensä ja nyt se kuulosti minusta todella typerälle, mutta kunnioittaen menneisyyden owwien kokeilunhalua tein sellaisen silti... :D

Osassa ei myöskään valitettavasti ole simeistä tarkempia tietoja sillä en muista niitä (yllättäen) eikä niitä ole näköjään missään ylhäälläkään enkä kuitenkaa viitsi feikkailla sellaisia, sillä kuitenkin haluaisin käyttää "oikeita" tietoja luonteista sekä tavoitteista sun muistamyhöemmin... En myöskään pääse peliin niitä tarkistamaan sillä simit ovat nyt lomalla (SPOILER! :( ) enkä jaksa lataantua Twiiki saarille tutkimaan tilannetta :D

No mutta lukekaahan siitä nyt. On taas sillein lyhyehkö, mutta parempi kuin ei mitään, eikös!!

Katostaanpa nyt alkuun taas sisustuksen maailmanihmeitä! Nämä keltaiset ovenkarmithan sopivat täydellisesti tähän muutenkin niin mielenkiintoisen väriseen huoneeseen! Mennäänpä sisälle.

Siinä meillä on kynttilöitä ja jopa viistosti käännettyjä nojatuoleja, tämähän menee upeaksi... Mahdatteko tietää kenen huoneessa ollaan?

Annan sille, joka arvaa, 100 euroa. Tuollapa näkyykin hienosti puolet taivaasta. No kiinnitetään mielummin huomiota siihen, että peiliin on piirrelty tussilla, oijoi! Mennään katsomaan sisältöä.

Muodikasta... Mennäänpä takaisin ulos.

Aa, mitäs tämä on! huoneeseen on tullut teinejä! Mitähän he kuiskailevat...

Tämä tässä on Sarkku teininä! Melkoinen muutos siihen pieneen punapäähän jota totuimme viime osassa katselemaan. Sarkku oli kasvanut oman polkunsa kulkijaksi ja suurempien simjoukkojen välttelijäksi lapsuutensa pienten sosiaalisten ongelmien vuoksi (en tule toimeen veljeni kavereiden kanssa = rupean ernuilemaan?).

Sarkun uuden tyylin muusa lienee kaikille selvä. Tämä Turkka varasti tytön sydämen ja ensisuudelman. (Dorista näyttää kiinnostavan enemmän maidonlämmitin kuin tyttärensä miesasiat, taitaa olla kateellinen ja haaveilla itsekin nuorista miehistä. Tai lapsista?)

Poiketen siskostaan Selkälä ei ollut kokenut aivan yhtä suurta muodonmuutosta. Kasvanut poika kyllä oli kuten hänen kiinnostuksensa autojen värkkäilyynkin. Poika oli hiljainen, mutta mukava amis.

Mestoilla tytöt olivat kovin kiinnostuneita salaperäisestä hissukka pojasta, joka oli ystävällionen kaikkia kohtaan ja piti esimerkiksi heidän hiuksiaan, kun he oksentivat bileiden pikkutunneilla.

Selkälän parhaat ystävät olivat edelleen Meri ja Daavid sekä vastikään joukkoon liittynyt Matti. Heillä oli paljon yhteistä ja nelikko hengasikin aina vapaa-ajalla kun se vain oli mahdollista.

"Paistinlastat on käteviä. Pidän niistä", järjenjättiläinen Matti totesi.

"Joo, joo minäkin", muut myötäilivät.

"Helkkari, meillä tosiaan on paljon yhteistä!" myhäili Daavid itsekseen.

Kaksosten välit eivät valitettavasti olleet parantuneet lapsuusiästä mihinkään. Päinvastoin. Sarkku tuli mielellään haastamaan riitaa Selkälälle ja tämän kavereille aina, kun Turkalla ei ollut aikaa hänelle.

"Vai että paistinlasta... Mitä jos tunkisitte kaikki sellaiset päidenne läpi korvasta korvaan niin saisitte puuttuvien aivojenne paikalle jotain sisältöä? Te nolot luuserit!" hän tuli tälläkin kertaa rikkomaan ystävysten elämääkin suuremman keskustelun.

Meri, joka ei voinut sietää Sarkkua lainkaan, pomppasi saman tien pystyyn valmiina sanomaan kiusantekijälle vastaan. (Tuo valkohiussolkinen tyttö, joka on liittynyt simien seuraan on muuten vanha kunnon Ansku :D joku toi kotiin koulusta.)

Selkälä käänsi vain katseensa pois sisarestaan.

"Kuulitko ääliö?" Sarkku kysyi ärtyneenä siitä, ettei veli huomioinut hänen nokkelaa haukkumistaan.

"Älä jaksa..." Selkälä huokaisi hiljaa.

Merin mielestä moinen ei riittänyt vastaukseksi mokomalle ääliölle, joten hän päätti hoitaa asian Selkälän puolesta.

"Onko aina pakko tulla häiritsemään?! Lähe vetää ämmä!" Meri pauhasi pakottaen Sarkun perääntymään kauemmas.

"Ve-vedä käteen!" Sarkku vastasi ärtyneenä hämillään.

"Mee jonneki, jossa sua joku jaksaa katella vaan kuule! Oi, anteeks, sellasta paikkaa ei ookaan!" Meri ärisi.

"Onpa hyvä, että joku päättää noiden muidenkin puolesta mitä mieltä olla! Luulis, että teidät on kloonattu toisistanne, kun ootte yhtä typeriä!" Sarkku vastasi siristäen silmiään kiukusta.

"Tytöt... Älkääs nyt..." Selkälä huokaisi hiljaa muiden katsellessa huvittuneena esitystä.

Jaken ja Doriksen välit olivat sentään pysyneet ennallaan. Ainakin suurin piirtein. Ikä ei painanut ainakaan kaksikon romanttisia hetkiä tontin ihanalla kukkaniityllä.

Tosin jokin muu kyllä painoi...

"Ah, kulta... Painoit aika sopivasti virtsarakkoani äsken, pakko mennä vessaan..." Jake ähkäisi hymyillen ja työnsi Doriksen kainalostaan.

"Ai taas?" Doris kysyi pettyneenä.

Jaken mentyä vessaan Doris nousi ja meni syöttämään tämän urapalkinto karppeja.

"Voi karpit... Tämä on niin typerää... Minusta tuntuu, että liittoni alkaa rakoilla", Doris huokaisi surullisena. Eihän siinä muuten mitään, oli töistä tuttu Jaatisen Marikin kuulemma juuri eronnut vanhoilla päivillään ja tapaili nyt onnellisena jotain parikymppistä lääkärinuorukaista, mutta Marin syy eroon oli ollut erilleen kasvaminen, jatkuva riitely ja elämän rutinoituminen. Doriksen syy olisi Jaken liian pieni rakko, joka pilasi kaikki hetket nykyisin.

Jake oli huomannut Doriksen turhautumisen ja alkoi pelätä tämän menettämistä. Hän tunsi itsensä jotenkin hyvin neuvottomaksi.

"Nuorena olisin lähtenyt Pasaselle juomaan kaljaa ja miettimään, mutta enää en jaksa kävellä edes sinne asti!" Jake voivotteli.

"Hei relaa, me hoidetaan tää homma!" Jake kuuli jalkojensa juuresta.

"Oot tiikeri, pystyt siihen!" hänen oikea kenkänsä huudahti innoissaan.

"No mitä minun pitäisi muka tehdä?" Jake kysyi neuvottomana.

"Yllätä hänet!"

"Kukilla!"

"Lahjoilla!"

"Kylpylällä!"

"Suklaalla!" neuvoja alkoi sadella.

"No mikäs siinä, kai se voisi toimiakin", Jake kohautti olkiaan. "Eihän siitä ainakaan haittaa voi olla."

"Hei kulta!" Jake tervehti Dorista ovelasti hymyillen.  Ennen kuin Doris ehti vastata sanallakaan, hän löysi itsensä jo Jaken syleilystä. Pienen hellittely hetken jälkeen Jake vetäytyi hieman kauemmas ja kertoi, että hänellä oli tärkeää tehtävää.

"Eheii! En halua kuulla enää, että sinulla on vessahätä taas!" Doris huusi ja tukki mielenosoituksellisesti korvat sormillaan.

"Ei tässä nyt ole kyse siitä!" Jake selitti nopeasti ennen kuin vaimo hemrostuisi lisää.

"Mitä muuta tärkeää tehtävää sinulla muka koskaan on?" Doris kysyi epäileväisenä.

"On minulla jotain ja niin sinullakin! Pakkaamista! Minä varasin meille nimittäin rentoutumisloman aurinkomatkoista!" Jake ilmoitti juhlallisesti.

"Ihanko totta?!" Doris innostui heti. Hän oli aina halunnut lomalle johonkin lämpimään paikkaan, mutta postinkantajalla ei ollut koskaan ollut varaa ja kolmen lapsen uraohjus äidillä taas ei aikaa.

"Vain parasta rakkaalleni", Jake hymyili tyytyväisenä. "Ja lupaan juoda mahdollisimman vähän, niin ei tarvitse käydä vessassakaan!"

Selkälä oli juuri tuunailemassa vanhaa kunnon ladaansa, jonka hän oli yhdessä Juuson kanssa hakenut romuttamolta juuri, kun se oli joutumassa metallinpuristimeen.

"Paras auto on ilmainen auto!" oli Juuso sanonut ja lyönyt halolla päähän metallinpuristimen ohjaajaa. Selkälä yritti parhaillaan kehräyttää moottoria, kun hän kuuli äitinsä äänen kutsuvan häntä.

Selkälä nousi autosta.

"Olen menossa äiti ihan pian nukkumaan, en valvo koko yötä", hän sanoi hymyillen. Äidillä oli joskus taåpana tulla huoamuttelemaan, ettei koko yöksi autojen pariin unohtuminen voinut tehdä hyvää koulunkäynnille, vaikka koulussakin oli kyse vain autojen tuunailusta.

"Et sinä yläasteellakaan lukenut matikkaa läpi yötä!" Doris aina näpäytti voitonriemuisena ja sai pojan painumaan pehkuihin. Tällä kertaa asia tosin koski jotain muuta.

"Isäsi ja minä lähdemme lomamatkalle", Doris aloitti ja Selkälän hymy hyytyi heti.

"Tarkoitatko... että me olemme Sarkun kanssa täällä kahdestaan?" hän kysyi.

"Kulta, ole reipas. Tiedän, että siskosi voi olla hankala, mutta sinun täytyy katsoa hänen peräänsä!" Doris rohkaisi Selkälää. Molemmat tiesivät, että heti, kun Sarkku kuulisi vanhempien olevan muilla mailla saattaisi pelkkä ajatuksesta syntynyt riemu sytyttää koko talon tuleen.

"Hyvä on äiti..." tohvelisankari nyökkäsi sen sijaan, että olisi huomauttanut elävänsä mielummin omaa elämäänsä kuin toiminut lapsenvahtina siskolle, joka vihasi häntä.

"Reipas kulta", Doris hymyili ja halasi poikaansa. "Saat sitten paremmat tuliaiset.

Sillä välin yliopistolla Julsku oli muuttanut omaan kaksioon saadakseen hieman omaa rauhaa. Koska hän ei kuitenkaan jostain syystä osannut lukita ovia, rauha jäi vain unelmaksi hänen mieleensä... Kyllähän yliopistolaiset tiedetään.

"En haluakaan syödä enää..."

Syy rauhan hakemiseen oli miehissä. Alvar nimittäin piti Julskusta tavattomasti.

Kuten myös Tauno... Julsku ja Tauno olivat undercover pari, sillä Julsku ei yksinkertaisesti saanut Alvaria torjuttua. Niinpä hän vain kuumanpaikan tullen vältteli poikaa ja tämän lähestymisyrityksiä ja kiehnäsi salaa Taunon kanssa kaksiossaan piilossa asuntolalta ja Alvarin silmiltä.

"Rakastan sinua", Tauno huokaisi katsellen Julskua onneissaan. "Kauan meidän on vielä salailtava tätä? Haluaisin kuuluttaa koko maailmalle, että..."

"Teidän puppis", Julsku snaoi painaen sormensa hiljentävästi Taunon huulille. "Minun puolestani saisit kuuluttaa maailmalle mitä huvittaa, kunhan Alvar ei sisälly siihen maailmaan... Hänhän murtuisi täysin... On kerrottava hellävaraisemmin, teen sen kyllä pian", Julsku lupaili ties kuinka monennetta kertaa.

"Ei minulle kyllä oikeasti ole väliä kuka tietää ja kuka ei, minä vain en pidä siitä, että..." Tauno aloitti lauseensa.

"... on joku jonka seurassa en voi näyttää tunteitani sinua koh..." Tauno jatkoi Alvarin astellessa juuri paikalle.

"Taputusleikki!" Julsku huusi äkkiä vetäisten kätensä Taunon otteesta ja alkoi mätkiä miehen kämmeniä.

"Mikä meno dudes?" Alvar kysyi iloisena.

Julsku lähti yläkertaan etsimään tenttikirjaansa. Tauno jäi tuijottamaan kaihoisana hänen peräänsä. Jälleen kerran yksi romanttinen hetki oli pilalla tuon räiskyvänvioletin rumuusnaaman takia!

"Hei Turtleboy, tiedän mitä sinä ajattelet!" Alvar naurahti huomatessaan Taunon katseen.

"Et varmasti", Tauno ajatteli katkerana mielessään ja katsoi kaveriaan kysyvästi.

"Sinä se haikailet Julskun perään", Alavr virnisti, "mutta aivan turhaan."

"Kuinka niin?" Tauno kysyi ilmeettömänä.

"Se nainen on käsissäni jo kuin sulaa vahaa. Ajattelin tänään illalla merkitä meidät parisuhteeseen facebookissa", Alvar myhäili. "Sinulla ei ole mahdollisuuttakaan hänen suhteensa. Et ole hänen tyyppiään, ei hän ikinä sinusta kiinnostuisi, vaikka minua ei olisikaan kuvioissa! Katso nyt vaatteitasikin!"

"Vaatteista puheen ollen..." Tauno mumisi. Hän tiesi, ettei voisi olla enää sekuntiakaan hiljaa, jos Alvar jatkaisi puheitaan.

"Julsku on ihan hulluna minuun", Alvar vielä totesi itsevarmana.

"Kuulehan nyt!" Tauno aloitti melkein huutaen, mutta juuri silloin Julsku purjehti takaisin paikalle.

"Kirja onkin alakerran hyllyssä!" hän naurahti.

Tauno tömähti ärtyneenä lattialle istumaan.

"Mistäs te puhuitte?" Julsku kysyi katsellen Taunon mökötystä aavistellen pahaa.

"Ei mistään, kaunokainen!" Alvar iski hymyillen silmää ja kaivoi jostain tenttikirjan esiin.

"Oo! Tässä sanotaan, että kilpikonnat voivat olla uskollisia kumppanilleen koko elämänsä!" Julsku luki bilogian kirjasta ja katsoi vaivihkaa hymyillen Taunoa, joka ei kuitenkaan vastannut kuin nyrpeällä naamalla.

"Haha! Nyt tiedän mistä nickisi tulee tauno! Olet kuin kilpikonna! Paitsi ettet saa ketä haluat sadassa vuodessakaan! Toisin kuin minä! Mahtaa pänniä, kun saa tietää, että luulee olevansa kovinkin hyvässä suamassa, mutta saakin tietää että nainen on teoriassa jo kokonaan varattu!" Alvar huusi riemuissaan.

"Mitä?" Julsku kysyi hieman hämmentyneenä.

Taunolla tuli juuri sillä hetkellä mitta täyteen.

"Minä lähden nyt", hän kykeni sihahtamaan yhteen puristetuiden hampaidensa välistä.

"Mitä? Minne?" Alvar ja Julsku ihmettelivtä, mutta Tauno oli jo ovesta pihalla.

Pian hän kuuli juoksuaskelia takaansa.

"Kulta! Odota! Mitä nyt? Miksi olet yhtäkkiä noin lapsellisesti vihainen! Alvarhan vain vitsaili!" Julsku huusi rakkaansa perään.

"Minäpä kerron miksi! En aio sietää tätä enää!" Tauno alkoi purkaa hetki sitten pakkautunutta ärtymystään. "Aivan kuin ei olisi kylliksi, etten saa olla läheinen naiselleni julkisilla paikoilla ja että joudun aina varomaan sanojani ja tekojani tuon pellen läsnäollessa! Nyt hän vielä käy aukomaan päätään siitä, miten teillä on kipinää eikä minulla ole mahdollisuuksia, enkä saa sanoa, että sinä hemmettisoikoon olet minun rakkaani jo, etkä kenenkään muun! Jos sinä vain voisit sanoa hänelle 'ei' sen sijaan, että näytät kokoajan vihreää valoa, niin ehkä tämäkin suhde voisi viimein olla normaali!" Tauno karjui.

"Ei... Ei se ole niin yksinkertaista!" Julsku tiuskasi. Hän ymmärsi kyllä Taunon tunteet, mutta hän ei pitänyt siitä, miten mies syytti häntä myönteisten merkkien antamisesta Alvarille. Hän oli yrittänyt välttää tämän lähentelyä minkä vain kykeni!

"Mikset vain voi sanoa hänelle suoraan!?" Tauno kysyi. "Kaikki olisi paljon helpompaa!"

"No anteeksi, etten ole yhtä taitava sydäntensärkijä kuin sinä!" Julsku vastasi.

"Typerys! Kyllä hän siitä tokenisi! Olemme parhaita ystävyksiä!" Tauno huusi epätoivoissaan.

"Voi miehet! Se, että ollaan parhaita kavereita vain pahentaa asiaa!" Julsku puuskahti. "Mieti millaista olisi tunte tulleen sapetetyiksi bestistensä toimesta!"

"Kyllä hän siitä selviäisi", Tauno murahti. Hänen kiukkunsa alkoi vähitellen laantua. Pari ei huomannut kuinka pian Julskun perässä ovensuuhun oli ilmestynyt kolmas sim...

"Minä vain haluaisin, että olemme normaali pari, joka voi suudella kaupungilla kaikkien nähden ja jonka ei tarvitse lopettaa vierekkäin istumista kun violetti paholainen ilmestyy näkökentään", Tauno huokaisi.

"Haluan minäkin sitä! Mutta sinun on tajuttava, etten voi noin vain laukaista tälläistä pommia Alvarin naamalle! Hän luulee että meillä on jotain! Jos et ole valmis pientä hetkeä odottamaan omatuntoni vuoksi, niin kai parempi että lähdet!" Julsku sanoi viitaten kädellään tietä.

"Jaa! Niin kai sitten!" Tauno hermostui uudelleen.

Julsku kääntyi lähteäkseen takaisin sisälle ja huomasi samantien kauhukseen, että Alvar seisoi portailla ja oli kuunnellut heitä ties kuinka kauan.

"Onnea vaan tuon kanssa", Tauno mumisi vihaisena ja lähti kohti asuntolaa.

"Öh... Alvar... Minä... Tai siis... En missään vaiheessa sanonut sinulle, että... Tai minä ja Tauno..." Julsku takelteli. Hän ei todellakaan tiennyt mitä sanoa. Hän ei ollut edes varma mitä kaikkea Alvar oli ehitnyt kuulla.

"Kuulin kaiken", Alvar totesi kuin lukien hänen ajatuksensa.

"Voi ei!" Julsku voihkaisi lyöden kädellä päätään. "Olen niin pahoillani, minä..."

"Mennään sisälle, täällä alkaa sataa", Alvar sanoi ilmeettömästi ja painui ovesta.

"Öh... Joo", Julsku vastasi hämmentyneenä kusitin kaiteelle.

Sisällä Alvar veti hänet halaukseen.

"Olen... Olen niin pahoillani!" Julsku sanoi eikä voinut estää kyyneleiden alkavaa virtaa.

"Olette silti bestikseni, sinä ja Tauno... Minä toivon teille vain hyvää, ihana, että olette..." Alvar mumisi mutta hänen loput sanansa hukkuivat jonnekin hänen pidätellessään itkua.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy osa nro 8 :) laittakaahan rakentavia ja pitkiä ja lyhyitä kommenttejanne niin jaksaa taas kirjoitella ja parannella koko laitosta ;) Toivottavasti tykkäsitte! Hyviä lomia!!