Noniin, tässä se nyt sitten viimein on, kirjoitusvirheineen kaikkineen :D Ei jahkailla enempää, lukekaa ;)

O'Boyn suvun ensimmäiset kaksoset tuijottivat epätoivoisena vihreäkantisten kirjojen sivuja, joilla motimutkaiset tieteitä käsittelevät sanat tanssivat epäselkeydellään. Isosisko, The Roolimalli, Julsku oli ottanut tehtäväkseen lasten sivistämisen ja oli huijanut nämä lukemaan kemiaa väittämällä kirjoja Grimmin saduiksi, perheen kaikkien kirjojen kansi kun jostain syystä oli keskenään tismalleen samanlainen.

Erityisen mielellään Julsku sivisti Sarkkua teleskopoinnista, tämä kun myös oli osoittanut kiinnostutsta tähtitieteitä kohtaan.

"Minä järjestän sinulle huomisen päivän vapaata koulusta, niin voidaan tutkia Neptunukset suhdetta Veganin kulmaan Reguluksesta katsottuna!" Julsku julisti innoissaan. Tällaisten julistusten johdosta Sarkku tuli aina olemaan muita huonompi koulussa, koska ei koskaan oppinut oikeasti kertolaskuja ja sitä mikä ero oli Z:lla ja S:llä.

Keskenään kaksoset viettivät paljon aikaa ja olivat erottamattomia. Heillä oli omat salaisuutensa ja juorunsa (jotka koskivat lähinnä bugin valtaamana lähes 24/7 heidän luonaan viulua soittavaa Ristoa).

Lapsi polot eivät koskaan olleet edes tavanneet muita lapsia ja leikkivät aina kahdestaan, kukaan ei koskaan ollut tajunnut viedä heitä omaa pihaa kauemmas ja naapurin lapset eivät uskaltaneet lähestyä taloa, koska pelkäsivät Juuso-pappaa.

Juuso kävi edelleen usein O'Boylla kylässä ja Selkälä sekä Sarkku olivat aivan ihastuneita hänen seuraansa.

"Yo, Juuso-man!" Selkälä huudahti innoissaan tehden hänen ja Juuson erittäin salaisen, monimutkaisen & omaperäisen tervehdyksen.

"Grr-rr", Juuso vastasi viettelevällä äänellä katsellen juuri ovesta sisään purjehtinutta perheen näpsäkkää sisäkköä.

"Grr!" Selkälä vastasi viettelevämmin kuin George Clooney yhedessäkään uransa leffassa tietämättä ilmaisunsa merkitystä.

"Juuso-setä!" Sarkku juoksi halaamaan vanhusta.

"Ompa mukava taas nähdä teitä skidit!" Juuso hymyili. (Ja nyt! Huomio taustalle! Sielä vie ulosottosim ihanaa keittiöpyyhettä!! )

"Teillä on kuulemma huomenna ensimmäinen koulupäivä", Juuso sanoi jutellessaan lasten kanssa TV:n ääressä. "Jännittääkö?"

"Minua ainakin koko ajan! Hyvä etten pissi housuun!" Selkälä tunnusti.

"Mikä sinua niin hirvittävästi jännittää? Ei ensimmäinen luokka ole niin vaativa, vaikka Z ja S on vaikea eorttaa toisistaan..." Juuso vastasi.

"Miten ne sitten voi erottaa?" Sarkku kysyi, mutta Selkälä keskeytti hänet.

"Pelkään, etten saa ollenkaan ystäviä! Olen niin ujokin! Mitä, jos jään yksin!"

"Älä pelkää! Minä kyllä pidän huolen, että saat ystäivä! Jaetaan kaikki minun sitten!" Sarkku sanoi itsevarmana.

"Onko siitä hyötyä, jos he vihaavatkin minua?" Selkälä kysyi lohduttomana.

"No, jos vihaavat, minä hylkään heidät ja me ollaan ihan kaksin", Sarkku lupasi.

"Voi teitä skidit" Juuso naurahti. "Saatte molemmat varmasti paljon ystäviä", hän totesi ja vaihtoi äkkiä puheenaihetta, sillä keskustelu toi hänen mieleensä kipeitä muistoja hänen omasta yksinäisestä ensimmäisestä koulupäivästään.

Seuraavana aamuna kaksoset heräsivät himoaikaisin ollakseen ajoissa valmiina koulubussiin. Kouluun oli noin 3,5:n minuutin kävelymatka, mutta he olivat päättäneet saapua tyylillä.

"No niin, tänään on se päivä!" Sarkku sanoi jännittyneenä veljelleen.

"Niin on", Selkälä vastasi ja nielaisi sitten kuuluvasti pelkonielauksen.

Julskukin oli herännyt aikaisin aamun ollessa vielä hämärä ja viileä. Hän halusi ehtiä dataamaan Dragon_112:n ja TurtlesFan!?:in kanssa ennen koulun alkua. Pojat maanittelivat häntä taas yliopistolle ja Julskun maha pyörähti ympäri Dragonin vihjatessa treffeillä heti, kun Julsku olisi saanut opiskelupaikan Stenval instituutista.

Lienekö johtunut väsymyksestä vai kenties jostain päätösten ja tekojen hallintaa vähentävästä hermokaasusta, Julsku päätti ekstemporee lähteä kolkuttelemaan yliopisto ovia. Hän hipsi puhelimen luo ja kuin lukien hänen ajatuksensa Jake ilmestyi makuuhuoneesta tivaamaan minne Julsku aikoi soittaa näin himskatin aikaisin.

"En mihinkään... Seison vain puhelimen edessä", Julsku vastasi viattomasti.

"Niin varmaan! Minä tiedän mitä sinä yrität! Aiot soittaa taksin ja..." Jake huudahti suunniltaan siitä, että tytär aikoi uhmata hänen koskaan ainoaa asettamaansa kieltoa.

"Jaksukka, petaamaan oma puoli sängystä", Doris huuteli makuuhuoneesta.

"Mutta..." Jake ynähti.

"Nyt", Doris sanoi tiukasti äänellä, jolle ei ollut vastaan panemista.

Heti, kun Jake käänsi selkänsä, Julsku napsutteli ensin Eniron numeron, josta hänet yhdistettiin taksipalveluun. Kuiskaillen hän tilasi itselleen kyydin ja kiiruhti sitten ilman mitään tavaroita ulos odottamaan.

Rumanenäinen taksikuski tuijotti happamasti eteensä Julskun hypätessä kyytin ja käskiessä ajaa Stenval instituutille. Nyt oli toinen lintunen lentänyt pesästä.

Seuraavina päivinä Selkälä toi koulusta kotiin yllätyksiä. Ensimmäinen oli tämä Meri -niminen tyttönen, jonka kanssa hän oli ystävystynyt.

Ja toinen tämä upean vaatemaun omaava Daavid. Koko perhe oli povannut Selkälän jäävän ilman ystäviä ja Sarkun saavan niitä kasapäin, mutta tilanne olikin mennyt toisin päin: Sarkkua kukaan ei huolinut leikkeihin mukaan!

Nyt Selkälällä, Merillä ja Davetsilla oli omat salaisuutensa Ristosta, opettajista ja salakerhoista.

Ja omat hauskat leikkinsä, joihin Sarkku ei uskaltanut edes yrittää mennä mukaan, sillä hän ei tiennyt sääntöjä.

Iltaisin, kun Selkälä oli vielä leikkimässä ulkona, Sarkku meni heidän huoneeseensa itkemään piilon vanhempiensa silmiltä. Hän tunsi itsensä kovin yksinäiseksi ja kateus pisti häntä aina kun hän näki Selkälän pitämässä hauskaa possensa kanssa.

Lopulta Sarkun käytös muuttui yhä inhottavammaksi ja inhottavammaksi Selkälää kohtaan ja heidän ennen niin lämpimät välinsä alkoivat tulehtua.

"Vihaan sinua! Sinua ja ällöttäviä ystäviäsi! Toivon, että kuolisitte!" Sarkku huusi eräänä iltana kaksosten taas kinastellessa. Sitten hän teki jotain, mitä koskaan ei aiemmin ollut tehnyt: hän tönäisi Selkälää!

Selkälä pillahti välittömästi itkuun ja piiloutui hyvin taitavasti pois näkyviltä vuodattamaan kyyneleitään.

"Mikä nolla..." Sarkku tuhahti kylmästi ja meni nukkumaan. Hänen ympärilleen alkoi rakentua kova panssarimuuri, joka erotti hänet muista simeistä.

Selkälä kuitenkin kaipasi entisiä aikoja, jolloin vielä oli sovussa Sarkun kanssa. Hän oli päättänyt pitää tönimis episodin kokonaan omana tietonaan (ties vaikka Sarkku joutuisi vankilaan, jos joku saisi tietää!), mutta kysyä kuitenkin neuvoa äidiltään saadakseen sisarusten välit samanlaisiksi kuin ennen. Doris oli juuri soittamassa viulua hottiksessa alusasussaan, kun Selkälä tuli pyytämään apua.

"Äiti, minun pitäisi kysyä yhtä juttua..." Selkälä sanoi vähän vaivaantuneena.

"Niin, Sebastian? Mikä on?" Doris kysyi hieman huolissaan ja asetti viulun syrjään.

"No kun Sarkku... Hän ei ole enää kuin ennen... Tai siis... Hän taitaa vihata minua... En tiedä mitä tehdä", Selkälä haki sanoja kuvatakseen tialnnetta.

"Niin, välinne näyttävät kylmenneen, isänne ja minä päättelimme sen siitä sinua esittävästä voodoo nukesta, joka hänellä on aina mukanaan", Doris myönsi.

"Voodoo! Luulin, että hänellä oli se vain, koska hän ikävöi salaa seuraani! Asiat ovat ihan hullusti äiti!" Selkälä parahti.

"Luulen, että Sarkku tosissaan vain ikävöi sinua. Oletko huomannut, että olet nykyään paljon uusien ystäviesi kanssa? Sarkun täytyy tuntea itsensä yksinäiseksi", Doris viisasteli jälleen. "Mitä, jos koittaisitte ottaa hänet mukaan leikkeihinne?"

"Sen täytyy auttaa! Kiitos äiti! Olet tosi fiksu!" Selkälä innostui ideasta.

"Niin olenkin, älä unohda sitä ikinä", Doris vastasi halaten lämpimästi poikaansa.

Selkälän kamut eivät olleet kovinkaan ilahtuneita ideasta pyytää Sarkku mukaan heidän posseensa. Tyttö oli koulussakin aina äkäinen ja ilkeä, eikä hänen kanssaan uskaltanut enää edes yrittää puhua. Kiersi sitä paitsi huhu, että Sarkku oli homo-terroristi-sadisti, mitä se ikinä sitten tarkoittikin. Selkälä kuitenkin vakuutteli Sarkun olevan oikeasti huippu tyyppi, joten lopulta vastahakoiset kaverit hyväksyivät uuden leikkitoverin. Kun Selkälä tuli kutsumaan Sarkun puistoon, tämä oli hyvin yllättynyt

"No... Ei minulla tässä paremaapaakn tekemistä ole..." hän myöntyi teeskennellen hieman välinpitämätöntä vaikka hänen sisällään kuohui innostuksesta. Posliinimaisen hymyn kasvoilleen jähmettäneet Daavid ja Meri kirosivat lasten kirosanoilla mielessään. He olivat toivoneet ettei Sarkku olisi suostunut, nyt tiedossa oli taas päivä varpaillaan hyppimistä, ettei tyttö ärhentelisi heille kaikesta.

Puistossa Sarkku kuitenkin tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Häntä, vastoin hänen luonnettaan, ujostutti kamalasti, eikä hän sitä paitsi ymmärtänyt näiden simien inside läppiä jostain Kemppasen laamamiehestäkään. Niinpä hän päätyi seisomaan yhä kauemmas ja kauemmas muusta porukasta.

Hän kiipesi leikkitelineeseen katselemaan toisten touhuja kaihoisasti. Kukaan ei näyttänyt edes tajauavan, että hän oli lähtenyt karusellilta.

"Haha! Miettikää, jos Kemppasen laamamies tulisi tänne nyt!" Daavid hihitteli. "Hän varmaan veisi meidän sukkamme!" Tämän vision jälkeen kaikki kolme remahtivat hillittömään nauruun.

"Typerä Kemppasen laamamies..." Sarkku mumisi kateelleisena.

Ilta alkoi jo hämärtää ja Sarkku ei aikonut jaksaa enää katsella muiden ilakointia. Hän ilmoitti veljelleen, että nyt lähdettäisi kotiin. Selkälä & kumpp. pitivät kuitenkin vielä jäätävän pitkät hyvästelyrituaalit ja Sarkku oli menettää järkensä.

Niin kuin oikestaan menettikin.

"Ettekö muka nää toisianne tarpeeksi? Ihan kuin ette selviäisi koteihinne jos ette ole ensin saanet rutistella toisistanne ilmoja pihalle!" Sarkku tiukkasi kireästi.

"Mikä sinua vaivaa? Olet kiukutellut vain, vaikka olemme yrittäneet olla mukavia", Selkäläkin hermostui jo vähän. "Eikä Kemppasen laamamiehen hyvästihaleja voi laiminlyödä", hän huomautti sävyyn, jolla olisi voinut yhtä hyvin muistuttaa, ettei tuhkaamistilaisuudessa pissitä vainajan uurnaan.

"Olette ääliöitä! Vihaan teitä kaikkia!" Sarkku vain huusi keksimättä parempaa sanottavaa ja juoksi kotiin. Sinä iltana hän ilmoitti Dorikselle ja Feliksille, että halusi oman huoneen.

**

Julsku O'Boy tunsi itsensä hyvin itsevarmaksi uudessa asussaan astuessaan yliopiston rajan sisäpuolelle (eirtyisen ylpeä hän oli ihanasta kaulakorustaan).

Jokin käsittämätön voima sai hänet kuitenkin kävelemään vaatekaapin kautta peilin ääreen, muuttamaan tyyliään ja asettumaan sitten hetkeksi sängylle istumaan kuin hän olisi poseeraanut kameralle.

Seuraavaksi Julsku päätti yrittää saada ystäviä, sillä uusi vieras paikka ja elämäntilanne luonnollisesti pelottivat häntä ja ystävät olivat nyt juuri se, mitä hän kaipasi. Valitettavasti ystävät katselivat häntä vain pahasti, kun hän yritti lyöttäytyä näiden seuraan.

"Minä olen tämän kampuksen pokaalimestari!" violettimekkoinen tyttö sanoi haastavasti ja Julsku työnsi alistuneena tuolin takaisin pöydän alle.

Kyllä Juslkua itseäänkin lähestyttiin tutustumismielessä, mutta lähestyjät olivat turhan arvelluttavia...

Sittemmin Julsku tajusi eräänä iltana, ettei tarvitsisi uusia ystäviä, kun hänellä oli niitä yliopistolla jo kaksi, joiden takia hän oikeastaan oli tullutkin koko paikkaan! Hän sopi Dragon_112:sen ja TurtlesFan!!?:n kanssa tapaamisen seuraavaksi päiväksi.

Jännittyneenä Julsku yritti suorittaa viimehetken pynttäytymistä kolme ja puoli minuuttia ennen sovittua aikaa tapaamispaikalla. Perhoset lentelivät hänen vatsassaan hänen käydessään läpi visioitaan tapaamisen kulusta.

Pian paikalle asteli hieman epävarmannäköinen naamasta litsahtanut ja vaatteista löllähtänyt poika. Julsku rykäisi ja hivuttautui varovasti muina miehinä kohti poikaa.

"O... Oletko..." poika inahti murrosäänimaisesti ja rykäisi sitten. "Oletko sinä April300?"

Julskun sydän hypähti. Hänen edessään oli nyt siis ensikertaa joko Turtles tai Dragon, mutta kumpi? Dragonin kanssa Julskulla oli lämmennyt, mutta jos hän olisi tässä niin olisi tullut iskettyä ruma mies!

"Olen", Julsku hymyili. "Kumpis sinä olet?"

Kuullessaan Julskun sanat poika rentoutui silmissä. Hän kaappasi tämän halaukseen ja ilmoitti olevansa Dragon_112.

"Voi helvetti... Toivottavasti Turtles on tosi ruma, etten ala katua..." Julsku mietti pettyneenä.

Kaksikko oli ehitny keskustella jo hyvän tovin yliopistoelämästään, kun kolmas henkilö saapuis viimein paikalle 20 minuuttia myöhässä.

"Tauno! Kappas, että sinuakin näkee Turtleboy!" Dragon, oikealta nimeltään Alvar, huudahti. Pelokkaasti Julsku kääntyi katsomaan hokien mielessään sormet ristissä toiveita Turtletaunon rumuudesta.

Nähdessään pojan hän haukkoi henkeään.

"Ei voi olla totta! Olet se sama Tauno, jota yritin tosissani viime osassa!"

"Ai sinä olet se sama tyttö?" Tauno kysyi hieman huvittuneen näköisenä. "Krhm. Tai siis yksi niistä tytöistä, naisethan pyörivät ympärilläni koko ajan..."

"Niin... Olen Julsku, se, joka yritti käyttää lemmenjuomaa. Hylkäsit minut heti ekojen treffien alussa!" Julsku muistutti.

"Niinkö? En nyt tiedä... Minusta se tyttö oli jotekinkin paljon rumempi ja lapsekkaampi... Olet tainnut kasvaa? Enkä todellakaan tiennyt, että olet April300!" Tauno pohti. Tässä välissä kukaan ei huomannut Alvaria, joka ilmoitti lähtevänsä luennolle ja paineli menemään pettyneenä, kun kukaan ei vastannut hänen hyvästeihinsä.

Taunolla ja Julskulla oli hauskaa yhdessä. Heillä oli paljon enemmän yhteisiä puheenaiheita kuin kumpikaan oli ennen huomannut, he nauroivat samoille jutuille ja he tunsivat välillään jonkinlaista yhteyttä.

Yllättävän läheistä yhteyttä.

"Julianna! Olet täydellinen!" Tauno henkäisi lopulta. "Oleb tainnut aina olla ihastunut sinuun, en vain ole tajunnut!"

"Voi Tauno! Niin kauniisti sanottu!" Julsku hymyili onnellisena. Sitten hänen mieleensä muistui jotain.

"Mutta pätsäptsäp! Meidän pitää nyt muistaa jotain! Minulla on ollut juttua Dragsun kanssa!" hän muistutti.

"No mitä sitten?" Tauno kysyi hieman hätäisen kuuloisena.

"Jos meistä tulee nyt yhtäkkiä pari, hänen sydämensä särkyy! Minun on ensin trojuttava hänet vähitellen ja samaan aikaan meistä voi tulla vähitellen myös pari!" Julsku selitti.

"Mikset voi vain sanoa suoraan, että olinkin komeampi ja kivempi?" Tauno puuskahti.

"Ei se käy niin! Tämä on tehtävä vaikeamman kautta!" Julsku sanoi.

"Naiset..."

No niin siis... Tässä teille lyhyt osa? En osaa arvioida yhtään pituutta, tein tämän niin pitkällä aikavälillä eikä kuvien laskeminenkaan jotenkin valaise... :D mutta kuitenkin, tähän oli sopiva lopettaa yksinkertaisesti :) Toivottavasti tykkäätte! Kommentoikaa taas :) olette kivoja!