Aloha! Kohtapa pääsette uutta O'Bouyta taas maistelemaan, m-mm. Tähän alkuun taas pitkät alkusanat niille, jotka päätyy lukemaan. Tärkeät jutut aina lihavoin punaisella, niin kiinnittyy jaksamattomienkin huomio. Ensin voisin puoliääneen mietiskellä, että pitäisikö hankkia etusivu. siihen voisi olla hellpo vastailla kommentteihin, kun muuten olen siinä surkea... Saa nähdä. No, mutta, tämä osa alkaa aika rumalla kuvalla :D Voitte kurkata, tosi kamala ilme Julskulla huhh. Mutta taas joudun päivittelemään sitä miksi, voi miksi, vihko, jossa oli ylhäällä simien tietoja hukkui! Yhyyyyyy. No can do. Onneksi minulla on taiteellinen vapauteni (?) Huomioikaa muuten niissä kuvissa, missä Doriksen jalkaterät näkyvät arkivaatteissa, kuinka hassunsöpöntyhmän pienille ne näyttävätkään! Kylläpä nyt osaakin naurattaa, huh huh. Hmm.. etusivu olisi tosiaan aika kova juttu... ehkä askartelen sen... huudan tässä vaan KIITOS KOMMENTEISTA! Capslockaan oikein :) No joo... menkää lukemaan...  wuhuuuu

Julsku oli suorastaan ylitsevuotavan onneton hänen sisarpuolensa poistuttua O'Boyden talosta. Hän oli turhaan yrittänyt moneen kertaan ottaa tähän yhteyttä, Ansku ei ollut järin innokas puhumaan hänen kanssaan ja vältteli maailman tappiin asti aihetta lapsuuden kodissaan vierailusta.

Julskun ennestään sairas elämä meni entistä sairaammaksi. Hän ei suostunut syömään edes kunnolla, vaati vain Anskun tekemiä lihapyöryköitä (jotka tosiasiassa olivat kalapyöryköitä, eikä kukaan siksi osannut valmistaa mitään saman makuisen tapaistakaan).

Sen minkä Julsku sai syötyä, hän oksenti. Hän alkoi voida pahoin jokaisesta vastoinkäymisestä ja iloisesta yllätyksestä (eli kaikesta).

Kaiken huippu oli lettipäinen koulukiusaaja, joka tunkeutui joka päivä koulun jälkeen O'Boyden talolle vain töniäkseen ja nimitelläkseen Julskua!

Jaken elämä taas oli kärsivästä tyttärestä huolimatta mallillaan. Hän oli miltei uransa huipulla ja hänellä oli ihana bestis, joka tänäkin päivänä oli järjestänyt hänelle yllätyksen! (Merikapteenin asu on ylisöpö! Katsokaa miten iloiselle Jake se päällä näyttääkään!)

"Tiesin, että sinulla on syntymäpäivä, joten hankin sinulle kakun!" Juuso hymyili Jaken työkavereineen tultua töistä kotiin. "Tervetuloa kunniakkaaseen senioriluokkaan!"

"Oi, ei sinun olisi tarvinnut... Nyt kai sittne on pakko puhaltaa. Onkos näitä tarpeeksi monta?" Jake punasteli moisesta huomionosoituksesta.

Vanhus-Jake halusi ensitöikseen kiirehtiä etupihalle esittelemään töistä saapuvalle vaimolleen uutta lookiaan. Hänen työkaverinsa kuitenkin jostain syystä esteli:

"Älä mene sinne! Jää, niin pidetään hauskaa sisällä!"

"Höpsis, minä menen tapaamaan Dorista!" Jake puuskahti työntäen mummelin syrjään tieltään.

Pihalla Jakelle selvisi, miksi mummeli oli yrittänyt estellä häntä: joku Doriksen työkaveri siellä hakkaili Jaken naista!

"Perkeles!" Jake kähisi ja repi kaksikon erilleen. "Vai että työkaverin kanssa täällä vain kiehnätään!"
"J-Jake!" Doris änkytti.

"No niin! Busted! Menikö luu kurkkuun!? Miten puolustaudut!?"

"Mitä sinulle on tapahtunut? Miksi olet noin ruttuinen!?"

Julskukin oli saapunut parahiksi koulusta nähdäkseen äitinsä flirttailevan vieraan miehen kanssa ja tappelemasta sitten tutunoloisen papparaisen kanssa.

"Olen niin järkyttynyt!" Julsku huusi tietämättä mitä tehdä.

Hän näki parhaaksi kasvaa. Ehkä hän teininä ymmärtäisi paremmin mistä oli kyse...

Julsku O'Boy: horoskooppi =?, mieltymyksenkohteet =?, veriryhmä =?!, kiinnostuksenkohteet =TIEDE! Muistelisin, että Julsku piti hyvin kokkaavista miehistä.

En yleensä esittele taloa kamalasti, mm. siksi ettei se ole koskaan kovin hieno, mutta nyt näin hetken vaivaa, kun kyhäsin tämän Julskun teinihuoneen! Joten katselkaapa vähän! Ruutulattia on rajana, sen reunaa myötäilee yllättäen seinä :D

Kasvusta ei valitettavasti ollut Julskun elämässä suurta apua. Yläasteella kiusaaminen jatkui ja tyttö kävi psykosomaattisena oireena yhä vain sairaammaksi.

Voi tuota Julskua, aina oksentamassa, heh heh. Tilanne oli hyvin ikävä, hänen vanhempiensa olisi kuulunut puuttua asiaan, mutta...

...he olivat turhan keskittyneitä vain omiin ongelmiinsa: aviokriisiin. Jake ei voinut millään antaa Dorikselle anteeksi tyäkaverin kanssa kiehnäilyä. Hänen mieleensä nousivat myös aiemmat epäilyt pettämisestä ja jossain hänen alitajunnassaan huuteleva ääni sanoi, ettei rulbiinoja ollut olemassakaan. Doriksen hän passitti nukkumaan sohvalle.

Doris tiesi lähtöpassien olevan aivan kulman takana. Joka päivä hän palasi töistä peläten lukkojen vaihtuneen. (Huom. tämä on limusiini, uran huipulla siis mennään!)

Doriksen laittaessa viimeiseksi olettamaansa liekitettyä lohiateriaa tässä talossa, lohen sijaan tuleen syttyikin yllättäen hän itse!

Onneksi palohälyttimen paikalle kutsumat palotäti ja Jake ehtivät sammuttaa naisen ajoissa.

"Kiitos teille!" Doris ylisti palotätiä henkensä pelastamisesta.

"Älkää minua kiittäkö, vaan miestänne! Jos hän ei olisi aloittanut sammutustyötä jo ennen saapumistani, teistä olisi vain kasa tuhkaa ja viikateimies jäljellä!" palotäti hymyili.

"N-niinkö!" Doris hengähti. "Jake! Pelastit henkeni!"

"No, tietenkin!" Jake vastasi ja halasi Dorista. "En kestäisi, jos sinulle tapahtuisi jotain! Lapsetkin kuolisivat varmaan suruun!"

Vastakoetusta traumasta huolimatta Doriksen mieli kirkastui. Tarkoittiko tämä, että Jaken sydän oli heltynyt ja valmis antamaan hänelle anteeksi?

"Mutta arvaa mitä?" Jake vakavoitui äkkiä.

"No!?" Doris kysyi jännittyneenä. Oliko nyt tiedossa suuri anteeksianto? Tai ehkä anteeksipyyntö alun anteeksiantaottomuudesta? Ehkä Jake vihdoin suostuisi ostamaan sen lomahuvilan, josta Doris oli jo kauan unelmoinut!

"Sinä edelleen lennät pihalle täältä mahd. pian", Jake jatkoi viitaten peukolollaan ulos. "Heti, kun löydät toisen asunnon, se on heipparallaa!"

Doris pettyi ja vajosi alakuloisuuteen yhtä nopeasti, kuin oli sieltä hetki sitten noussut.

Myöhemmin illalla hän kuitenkin huomasi jotain tilanteeseen epäsopivaa: hän oli raskaana Jakelle!

Doris vaihtoi jälleen kerran raskausasunsa ylleen ja kiiruhti Jaken luo vähän anomaan anteeksi ja vähän samalla pohtimaan mitä tässä nyt tehtäisiin ja vähän vakuttelemaankin, että tämä oli tämän lapsi eikä kenenkään muun.

Doriksen yllätykseksi Jaken perhetavoitteiset tunteet nousivatkin pintaan.

"Olet sinä aika söpö tuossa asussa... Enhän minä voi tulevaa lastani äiteineen pihalle heittää", tämä leperteli.

"Sepä mukava kuulla", Doris sanoi hieman hämillään yllättävästä asenteenmuutoksesta.

"Totta puhuen, kun näin sinun melkein palavan silmieni edessä, olin jo melkein valmis antamaan anteeksi, sillä rakastan sinua niin paljon, mutta vasen kenkäni sanoi, että..." Jake jatkoi.

"No niin, no niin. Unohdetaanpa taas, mitä kengät ovat sanoneet ja keskitytään tulevaan", Doris hymyili hieroen mahaansa.

"Kyllä, prinsessani" Jake vastasi suudelleen Doriksen kättä.

"Miten ihana hetki, aivan kuin ennen vanhaan!" Doris ehti juuri ajatella haltioituneena, kun Jake äkkiä pilasi tunnelman säntäämällä kohti vessaa.

"Pakko käydä! Palaan kohta!" hän huikkasi pamauttaen oven kiinni.

"Voi noita vanhuksia", Doris naurahti itsekseen.

Doris oli jäänyt töistään äitiyslomalle. Koska hänellä oli tylsää kotona, hän päätyi koneen ääreen luomaan itselleen facebook -profiilin ja sitä kautta stalkkaamaan omaa tytärtään. Pian hän huomasi, että Julsku mainosti tilapäivityksissä huonoa koulumenestystään ja ominelupineen päättämiään vapaapäiviä. Tytöllä oli myös vain 50 kaveria, ja sekös vasta olikin huolestuttavaa! Niinpä päätti Doris ottaa asian puheeksi.

"Tiedän, että sinulla on vaikeaa, mutta koulussa on käytävä. Jos reputat yläasteen, auta armias mitä sinulle tuleekaan tulevaisuudessa käymään!" Doris koitti saarnata kevyesti, mutta painokkaasti.

"Niin. No, kello näyttäisi olevan paljon, joten minun täytyy..." Julsku koitti livistää, mutta Doris oli liian kettu tullakseen huiputetuksi.

"Älä yritä! Sinulla ei ole edes kelloa! Jos arvosanasi eivät ala nousta, takavarikoin kaukoputkesi!" Doris uhkasi tiukemmin.

"Mutta äiti! Sirius näkyy 789,55 tunnin kuluttua koillisessa! En voi missata sitä!" Julsku kauhistui.

Julsku tosiaan oli vaihtanut Digimonien katselun tähtien tiirailuun. Hän oli löytänyt jo monta uutta tähteä ja planeettaa ja unelmoi joskus bongaavansa ufon. Äidin uhkaus oli paha, mutta mitä hyötyä oli kaukoputkesta, jos Julsku ei voinut nukkua päiviä, vain koska joutuisi raatamaan koulussa, eikä tällöin jaksaisi tarkkailla öisin tähtiä?

Joten Julskun onneksi, hänen äitinsä ei ollut ainoa, joka hänen asioistaan päätti... Myöhemmin päivällä Jakekin tuli vielä saarnaamaan Doriksen patistamana Julskulle koulunkäynnin tärkeydestä.

Tyttö ei ottanut koskaan isänsä puheita vakavissaan, sillä mitän hän ikinä sanoikin saisi Julsku loppupeleissä päättää millä korteilla pelataan, isänsä lemmikki, kun oli. Nytkin hän keskittyi mielummin rubikin pallon(??) ratkomiseen.

"Ah, valmis! Tein sen!"

"Kuuntele kun puhun sinullee!" Jake huusi turhautuneena.

"Älä viitsi, isä!" Julsku tuhahti.

"Mutta sinun on käytävä koulua!" Jake intti.

"Tiedän! Mutten halua mennä sinne! Haluan mielummin etsiä ufoja! Se on unelmani!" Julsku vastusti.

"Kai voit sallia sen tyttärellesi, joka on kalju ennen kahdeksattatoista syntymäpäiväänsä?" Julsku iski Jaken herkimpään kohtaan ja puhkesi suurieleisesti kyyneliin.

"Voi ei! Älä itke, kultapieni!" Jake heltyi samantien.

"En arvannut, että teleskopointi on sinulle noin tärkeää!" Jake hymyili.

"Ky-kyllä se on", Julsku vastasi pyyhkien kyyneleitään.

"No, tehdään niin, että saat jäädä kotiin aina välillä, jos sinusta tuntuu sille. Sinun on muutenkin levättävä", Jake päätti. "Mutta muista, että läksyt on sitten kysyttävä ja tehtävä!"
"Kyllä isä! Olet paras!" Julsku ilahtui. Hyvinkin tyytyväisenä itseensä Jake katsoi paikalta iloisesti hyppelevää tytärtään ja ajatteli tehneensä erittäin viisaan komromissin.

Sueraavana aamuna Doris yllättyi suuresti löytäessään lapsensa napostelemasta jääkaapilla koulubussin ajettua jo tunti sitten talon ohi.

"Mitäs pelleilyä tämä on!?" Doris kivahti. "Koulu on alkanut jo ajat sitten ja täällä sinä vain mässytät!"

"Möffön hyghän jymfhy", Julsku vastasi suu täynnä pizzatäytteitä.

"Mitä sinä puhut!? Nytkö olet opetellut puhumaan pimeillä kielillä? Scifi-friikki oli jo tarpeeksi, mutta satanistia ei tyttärestäni tule!" Doris oli suunniltaan. Julsku nielaisi suunsa tyhjäksi ja vastasi:

"Olen kotona, koska isä sanoi, ettei minun tarvitse mennä kouluun, jos siltä tuntuu! Ja juuri siltä minusta nyt tuntuu! Etenkin, kun minulla on tuollainen äiti!" 

"Tsäh! Vai sanoi isäsi! Sanoi isäsi!" Doris huitaii vihaisena kädellään. "Eihän sinua saa ruotuun millään, kun isäsi kävelee perässäni sallimassa kaiken, minkä olen sinulta oman parhaasi nimissä kieltänyt!"

"Se tarkoittaa vain, että isä rakastaa minua oikeasti ja ymmärtää sairauteni!" Julsku kivahti ja marssi huoneeseensa.

Doris päätti ottaa järeät aseet käyttöön ja soitti paikalle Julskun esikuvan, kenetpä muunkaan kuin, Juuson.

"Kuulin, että sinulla on hieman hankaluuksia?" Juuso otti muina miehinä puheeksi. "Koulu ei kuulu maistuvan. Se ei ole leikinasia se. Minäkin olin kerran kansakoulusta viikon pinaamassa ja seuraukset olivat pahat!"

"Eei! Olet käsittänyt väärin! Kyllä minä koulussa käyn ihan hyvin, joskus on pakko olla poissa, jos on tosi, tosi heikko olo!" Julsku naureskeli. "Äiti on vain liioitellut, koska on raskaana!"

"Raskaana? Hmm..." Juuso upputui mietteisiinsä.

"Minä kyllä aion käydä tosissani koulussa tästä lähtien! Teen ylimääräisiä tehtäviäkin! Sinä voisit auttaa minua läksyissä, mitäs sanot?" Julsku intoili tehdäkseen Juuson ylpeäksi itsestään.

"Joo, joo, joo, ihan sama", Juuso huitaisi kädellään. "Mutta kerrohan! Kenen se lapsi mahtaa olla?"

"N-no isän kai. Kenen muunkaan?" Julsku hämmentyi.

"Kauan äitisi on ollut raskaana?" Juuso kysyi aivan täpinöissään.

"Kohta täyden kolme päivää / 9 kuukautta", Julsku vastasi.

Pelattuaan rankan matsin jalista Jaken kanssa Juuso odotti toisen menevän suihkuun ja hipsi sitten nopeasti Doriksen puheille.

"Se on siis totta! Olet raskaana!" hän huudahti.

"Niin olen, mutta lapsi ei ole tulosta meidän viime osassa harjoittaneestamme pelehdinnästä", Doris kertoi pahoitellen.

"Niinkö!? Olen niin pettynyt! Hekten jo luulin saaneeni oikean lapsen..." Juuso sanoi surullisesti.

Eräänä päivänä Doris oli joohaamassa kauniissa punaisessa verryttelyasussa.

Sitten hän yllättäen synnytti...

...yhden pojan...

...ja yhden tytön. Luomukaksoset. (PS. Vihaan kaksosia.) Vanhemmat olivat iloisia siitä, että perheeseen saatiin myös poika. Hänet nimettiin (=Jake nimesi) Selkäläksi, sillä kovia jätkiä kutsutaan aina sukunimeltä. Tyttö taas sai nimekseen Sarkku.

Håhåhå, tiedän että rakastatte näitä nimiä :D Saa nähdä mitä tuleman pitää :) Nyt ei ollut erityinen lopetus :P Se oli.. tyylikeinoteltu kuitenkin, uskokaa pois. Tämä osa vaikutti ainakin kirjoittaessa lyhyehköltä. Toivottavasti ei ole liian :o Minä yritän tehdä reippaasti seuraavan osan :) Siihen asti moikkamoi ja älkää unohtako kommentaatiota! PS. sori kirjotusvirheistä.