Heippa lukijat! Kohta teille seuraa O'Boyden 3. osa, joka alkaa hienolla aasin sillalla! Joskus sitä ei kuvatessaan mieti asioita tarkasti ja vaikka sitä miten saa osan alkamaan niinkuin pitää... Ja kun kirjoitin tätä, niin kuvat joita olisin viime osaan tarvinnut ja luulin hukkuneen olivatkin tämän osan kansiossa! Sen siitä saa kun kuvaa peliä satoja kuvia liikaa eteenpäin... :P  Mutta juokaa kaakaota ja alkakaa lukea! :)

Doris rakasti kaikenlaisten kamojen värkkäilyä ja peukaloimista. Niinpä eräänä päivänä hänen rassatessaan kylpyammeen hanoja tuli nikkareiden kerhosta setä tarjoamaan hänelle nikakrikehron jäsenyyttä (Tapahtuma oli aika jännittävä, koska vapaa-aika on minulle uusi lisäosa ja oli headlinesit tietty poissa, sitten yhtäkkiä mies tulee kättelemään Dorista ja häipyy :D Olin ihmeissäni.)

"Heh, yleensä olen tottunut tarjoamaan kehropaikkaa perheen miehille, enkä rouville", nikkarimies hymyili.

"No, minun mieheni ei saa mitään muuta kuin hämmennystä aikaan... Ensin hän halusi lapsen ja nyt, kun olen raskaana, tuntuu, kuin hän välttelisi minua", Doris selitti tuntemattomalle miehelle yksityisasioitaan.

"Jospa kuitenkin kertoisit tuon kaiken ihan sille miehellesi?" nikkarisetä hymyili kohteliaasti ja perääntyi takaisin verstaalleen.

Doris otti vinkistä vaarin ja houkutteli Jaken ulos pyydystämään hyönteisiä kanssaan. Hän ajatteli, että ehkä rentouttava tekeminen saisi miehen puhumaan avoimesti.

"Minusta tuntuu, että olet tosi etäinen... Olet jotenkin poissaoleva ja välinpitämätön etkä nykyään muuta kuin mumise ja huuda..." Doris sanoi katsellen purkissaan lentelevää vauvakoppakuoriaista.

"AAGH! PERKELE!" Jake vastasi saadessaan parven ampiaisia kimmpuunsa.

"Tuota juuri tarkoitan! Et voi puhua normaalisti mistään!" Doris kivahti ja paineli sisälle vilkaisemattakaan tuskissaan pistoja saavaan mieheensä.

Eräänä päivänä Doris päätti koittaa luoda jälleen uudet syvemmät siteet mieheensä. Hän löysi tämän pihalta juttelemasta pizzakuskille.

"Terve! Mikäs täällä on meno?" Doris yritti päästä juttuun mukaan.

Jake näytti ärtyvän.

"Ei mikään... Meillä oli juttu vähän kesken", hän vihjaili. Doris ei kuunellut vaan läppäsi yläfemman naiselle. Hän ajatteli, että jos tutustuisi Jaken ystäviin ja alkaisi viettää aikaansa heidänkin kanssa, ehkä hän myös sitä kautta saisi yhteyden uudelleen mieheensä.

"Pizzakuski oli juuri kyllä lähdössä", Jake tunekutui naisten väliin.

"Heippa kultsi, näkyillään!" Jake lirkutti pizzakuskille ja suuteli tätä!

"Mitä!?" Doris huudahti uskomatta silmiään. Suudelma tuntui hänestä kestävän ikuisuuden. Raivo, pettymys ja suru sekoittuivat hänen sisällään vihaiseksi nyrkiksi, joka halusi leipoa Jaken tohjoksi.

"Miten hän saattoi?! Ja minä kun sanoin niin monelle miehelle ei, tultuani raskaaksi!" Doris ajatteli katkerana.

"Mistä tuossa oli kyse!?" Doris karjui vihaisena. "Mitä ihmettä luulet tekeväsi!? Nuolet toista naista suoraan silmieni edessä!"

Jake ei näyttänyt olevan kovinkaan pahoillaan.

"Ota nyt rauhallisesti", hän vain sanoi.

"AOHIDDAYSGUVK!" Doris huusi tietämättä mitä sanoa ja antoi Jakelle avokämmenestä. Häntä ei oltu varmaan koskaa ennen loukattu näin!

"Frutti di mare! Idiotta!" hän vielä julisti, jotta mahdollisesti italialainen pizzakuskikin ymmärtäisi, ettei tässä oltu enää ystäviä.

Päivä vaihtui illaksi, kun Doris rauhoittui. Raivokkaasta nyrkistä kuoriutui surullinen kissanpentu.

"Minä en ymmärrä. Miksi sinä suutelit häntä? Etkö rakasta minua?" Doris kysyi.

"Juttu on niin", Jake selitti, kuin asia olisi päivän selvä, "että pidän sinusta kamalasti, mutta sinä olet raskaana. Pizzakuski taas ei ole, siksi haluan olla hänen kanssaan."

"Herran tähden Jaakob Edward O'boy! Minä odotan sinun lastasi, jonka sinä halusit!" Doris alkoi hermosua jälleen.

"Mutta olin silloin päissäni! Ei sitä lakseta!" Jake läväytti kuin asia olisi selvittänyt kaiken hänen edukseen.

"You stink man!" Doris esitteli kielellistä lahjakkuuttaan ja paineli sisälle taloon.

Hän kaavaili menevänsä ensin vessaan, pakkaavansa kamansa, syövänsä juustoleivän ja soittavansa taksin ja muuttavansa toiselle paikkakunnalle. Myöhemmin hän lähettäisi lapsen Jakelle postissa ja laittaisi mukana lapun "ei palautusoikeutta", se olisi tasan yhtä lapsellinen teko, mitä Jakekin oli hänelle nyt tehnyt!  Mutta hän ei koskaan ehitnytkään vessassakäyntiä pidemmälle suunnitelmassaan, sillä synnytys käynnistyi!

Synnytys oli kamalinta, mitä Doris oli koskaan elämässään tehnyt. Hän kirosi Jakea maan rakoon, josta pääsisi alimpaan helvettiin.

Lopulta vauveli onneksi löysi tiensä maailmaan. (Onko sen selässä näppy, vai onko näytössä likaa...? Testaan... Se on vauvassa! Mitäh!? No joo...)

No, vauva siis syntymämerkkeineen oli saatettu maailmaan ja oli oikein söpö. Doris päätti, ettei ehkä lähettäisikään sitä Jakelle postissa.

Kun Jake tuli töistä, hän oli yllättäen aivan haltioissaan pienokaisesta.

"En voi uskoa, että kohtelin sinua kuin roskaa, vain ksoka odotit lasta... minun lastani..." hän sanoi pidellen pikkuista sylissään kuin kalleinta aarrettaan. (Pikkutyttö taas katsoi isänsä sukelluspukua ja sai tiedostomattoman päähänpinttymän etsiä itselleen myöhemmin aviopuolison, jolla olisi myös tyylikäs kumikokopuku.)

"Voi rakas pieni... Mikä hänen nimensä on?" Jake tiedusteli silmät onnesta kyynelehtien.

"E-en ole vielä keksinyt..." Doris vastasi hiukan hämillään Jaken yht'äkkisestä vauvakuumeesta.

"Minä nimenän hänet! Hänestä tulee Ansku!" Jake julisti. Hän halusi, ettei yksikään hänen lapsistaan joutuisi äkärsimään kamalasta etunimestä, kuten hän itse, joten hän antoi Anskulle suoraan coolin lempinimen.

Saman päivän iltana Doris käyskenteli yksin pihalla miettien elämäänsä. Hän oli tullut epävarmaksi siitä pitäisikö hänen lähteä O'Boyden sukutalosta vai ei. Kuin lukien hänen ajatuksensa Jake tupsahti pihalle kuin teleportattuna ja tarttui häntä käsistä.

"Rakas", hän sanoi, "en halua, että lähdet. Tiedän, että olen ollut oikea idiootti, mutta... tiedäthän sinä minut, sellainen olen; oikea idiootti."

"Niin oletkin..." Doris myönsi.

Lopulta pari päätyi romanttisesti tähtitaivaan alle. Doris ajatteli, että voisi antaa Jakelle anteeksi, olihan hän itsekin pettänyt tätä joskus ja olihan tämä, kuten itsekin sanoi, oikea idiootti. Sellaiselle luonnevialle ei sim voi itse mitään, sellaiseksi hän vain on syntynyt.

***

"Yo, Jupetsu!" Jake tervehti ensimmäistä ja ainoaa häävierastaan.

"Jake, Jake! En olisi ikinä uskonut, että sinä menet vielä joku päivä naimisiin!" Juuso valehteli, koska ei keksinyt parempaakaan sanottavaa.

Kyllä Juuso on nyt Jakestaan ylpeä, jos katsoo tarkkaan, voi erottaa selvästi kyyneleen ääriviivat hänen silmäkulmassaan.

Myöhemmin oli Anskun aika kasvaa vaippahoususta taaperoksi. Nämä kolme viettivät onnellista perhe-elämää (jo toista päivää!) ja perhetavoitteinen Jake oli hyvin tyytyväinen. "Tällaisia viikkoja lisää!", hän toivoi.

"Ziuuu", Doris huusi iloisena heittäessään vauvan ilmaan.

Ja tämmöisenä se laskeutui takaisin. Ujo pieni taaperoinen. Doris oli ylpeä lapsestaan ja tyytyväinen, ettei ollutkaan lähtenyt ja heittäyt sitä postilaatikkoon. Pienet pusuhuulet olisivat voineet mennä lyttyyn siinä ryminässä!

Jake rakasti Anskua yli kaiken (jopa kenkiensä!). Hän hädintuskin malttoi enää käydä töissä vaan olisi halunnut jäädä leikkimään lapsen kanssa.

Eräänä iltana peieteltyään Anskun, Jake veti paikalle tulleen Doriksen lähemmäs itseään.

"Tuota... Minusta olisi ihana saada toinenkin lapsi..." hän sanoi arasti. Hän pelkäsi, että hänen aiemman käytöksensä vuoksi Doris ei haluaisi enää koskaan lapsia.

"Eiköhän se järjesty", Doris vastasi lempeästi silittäen Jaken poskea.

Juuson mielestä yksi lapsi olisi kyllä riittänyt. Hän oli tullut tapaamaan pienokaista ensikertaa.

"Jake, Jake! En olisi ikinä uskonut, että sinä saat vielä joku päivä lapsen!" hän valehteli (taas). "No, miltä tuntuu olla isä?" hän lisäsi pientä kateutta äänessään.

"Noh, on se aika rankkaa. Mutta tiedäthän, minä olen niin hyvä isä. Harva pärjää näin hyvin! Neuvolassa sanottiin niin!" Jake rehvasteli. "Esimerkiksi lapsen kulmakarvojen nyppiminen on tosi vaikeaa!"

"No siinä kyllä on yhdet todella hyvin nypityt kulmakarvat! Olisipa minullakin..." Juuso totesi tutkittuaan Anskua vähän lähemmin. "Oletko itse värjännytkin ne? Sinä ja Dorishan ette kumpikaan ole alunperin brunetteja?" Juuso kysyi.

"...Ei niitä ole värjätty..." Jake vastasi mutristaen suutaan mietteliäänä.

"Ai! Luulisi melkein, että joku muu on sitten sen isä! Haha! No mietinkin kuinka niin luonnollisen sävyn olisitte saaneetkaan. Tai kerran minä kyllä värjäsin hyvin aidonnäköisen blondin Garnierilla, se peitti myös kaikki harmaat!" Juuso puheli lässyttäen Anskulle.

Juuson lähdettyä kahvittelemaan olohuoneeseen Jake jäi katselemaan pientä enkeliään. Hänen mieleensä nousi ajatus, ettei tämä ehkä sittenkään ollut hänen enkelinsä. Doris kun tosiaan oli alunperin blondi...

Jake kumartui kenkiensä puoleen.

"Jos hän vaihtui sairaalassa..." oikeanpuoleinen tossu ehdotti.

"Niin! Se voi olla totta!" Jake innostui.

"Eikä tietenkään! Älkää olko typeriä! Dorishan synnytti kotona vessassa! Ei pöntöstä tule mitään kätilöitä vaihtamaan vauvoja!" vasemmanpuoleinen kenkä puuskahti.

"Ah, totta!" Jake myönsi lyöden otsaansa.

"Doris on käynyt vieraissa... vieraissa... vieraissa..." vasuri sanoi jääden kaiunomaisesti toistamaan "vieraissa" -sanaa oikean kengän yhtyessä kuoroon. Yhdessä kengät feidasivat hitaasti viimeisen sanan ja Jake oli hyvin varma näin näyttävän esityksen jälkeen siitä, että ne olisivat oikeassa.

Surullisena hän nosti Anskun syliinsä. Häntä hämmenti ja pelotti. Voisiko hän rakastaa enää lasta, joka ei ollut hänen... Toisaalta, jos hän heittäisi äpärän äiteineen ulos, hän jäisi silti kaipaamaan pienokaista... confusing!

***

Doris oli huomannut Jakessa outoa käytöstä viimeaikoina. Tämä oli ollut samaan tapaan välttelevä ja hiljainen, kuin hänen ensimmäisen raskautensa aikana. Niinpä hän eräänä iltana iski kiinni Jaken katsoessa vuoden tärkeintä peliä, jonka edestä tämä ei varmasti pakenisi edes kirveen uhalla.

"Kulta", Doris hymyili tarjoten suukkoa miehelleen, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan.

"Turtles of Voionmaa on syvältä!" Jake suukon sijaan mylväisi.

"Ääliö..." Doris tuhahti. Tämä ei mennyt nyt ollenkaan hänen suunnitelmiensa mukaan. "Miksi käyttäydyt niin oudosti!?"

Jake ei vastannut mitään. Hän vain sääti television äänenvoimakkuuden kovemmalle ja jätti vaimonsa huomiotta.

Myöhemmin, kun Jake oli menossa nukkumaan, Doris yritti uudelleen. Tälläkertaa hän päätti saada totuuden selville.

"Miksi käyttäydyt taas kuin mikäkin idiootti!?" hän ryhtyi huutamaan suoraapäätä. "Johtuuko tämä siitä, että olen raskaana? Olet käsittämätön! Et voi muuttaa mieltäsi tällaisissa asioissa miten huvittaa!"

"Minäkö tässä mieltäni olen muuttanut! Itse muuttelet mieltäsi näköjään siitä, kenen kanssa haluat olla naimisissa!" Jake huusi takaisin raivon noustessa sekunnissa hänen sisältään.

"M-mitä tarkoitat?" Doris kysyi hämmentyneenä.

"Ansku ei ole lapseni, eikö totta?" Jake vastasi.

"H-hän... tuota... minä..." Doris takelteli, koska ei oikeastaan itsekään ollut varma. (Minullekin tuli yllätyksenä se, ettei Ansku ollutkaan Jaken :D Huomasin sen nimenomaan niistä hiusten väristä.)

"Niin. Sitä minäkin", Jake tuhahti. "Juuso oli oikeassa... Joo... Mä lähen nyt Pasasen ja Riston kanssa kaljalle."

"Mutta..." Doris aloitti.

"Adios, ilolintu. Yön saastainen harakka" Jake keskeytti painellen ulos.

"Mutta olet muppetpaidassa..." Doris sanoi kiinni lämähtäneelle ulko-ovelle.

Seuraavana yönä tapahtui kaikkea jännää. Tai oikeastaan kaksi jännää asiaa. Doris sai ensiksi ennenaikaisia supistuksia! Keskenmeno siis oli lähellä, hui! Tilanteen rauhoituttua...

...taloon hiippaili rosvo! Ryöväri! Konna! Varas! Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes varastamaan mitään, kun poliisi saapui murtohälyttimen kutsumana paikalle.

No, tapahtui kolmaskin juttu: Doriksen maha kasvoi. Mutta se nyt on juonen kannalta merkityksetöntä. Kuten tämä tappelukin. Poliisi voitti kuitenkin ja lykkäsi Dorikselle rahaa palkkioksi.

Huonosti nukutun yön takia Doris oli koko seuraavan päivän hyvin kärttyinen. Jake ei ollut vielä heittänyt häntä pihalle ja oli antanut hänen nukkua vieressään, mutta hän saattaisi mikä hetkihyvänsä saada lähtöpassin ja hammasharjan.

Doris muisti Jaken sanoneen jotain edellispäivän riidan aikana Juusosta. Niinpä hän soitti papan paikalle ja päätti antaa tämän kuulla kunniansa.

"Perkele vanhus! Enhän minäkään ole tullut sinun elämääsi pilaamaan!" Doris lopetti luentonsa.

"Minä en katso hyvällä ollenkaan sitä, jos joku satuttaa minun lastani!" Juuso sanoi vihaisesti ristien kätensä puuskaan.

"Ei Jake ole sinun lapsesi!" Doris kiljui.

"No, en katso hyvällä sisarenpoikanikaan pettämistä!"

"Te ette ole mitään sukua! AARGH!" Doris oli saada hermoromahduksen.

Sitten hän hengitti syvään ja päätti uutta lähestymistapaa.

"Emmekö voisi vain sopia, että... Sinä sanot Jakelle, että hän varmasti on lapsen isä ja... ja... en minä tiedä! Käännä hänen päänsä! En anna sinun pilata avioliittoani!"

"En suostu ikinä!" Juuso julisti ritarillisesti.

Miestä, jolla ei ole ollut naista... hvyin pitkään aikaan on helppo suostutella. Ja Doris on hyvä suostuttelemaan. Ai jai jai... Mitähän tästäkin seuraa!

Niinpä Juuso jäi tämän.. keskustelun Doriksen kanssa jälkeen kyttäämään milloin Jake saapuisi ihanassa sukelluspuvussaan töistä. Heti kun tämä ehti kimppakyytiautostaan ulos, Juuso kiirehti tervehtimään häntä.

"Jake, Jake! En olisi ikinä uskonut, että sinä jonain päivänä epäilet vaimoasi pettämisestä!" Juuso valehteli jälleen kerran vain, koska ei keksinyt parempaa tapaa aloittaa keskustelua.

"Hän siis kertoi?" Jake kysyi jäykästi. Miksi naisten piti aina juoruta kaikesta? Jopa heidät itsensä nolaavista asioista...

"No niin... mutta... ehkä... tai ei... asiahan on niin, että... kuitenkin..." Juutso häkeltyi. "Tiedätkö mikä on albiino?" hän päätti sivuttaa kysymykseen vastaamisen.

"Joo", Jake nyökkäsi. "Serkkuni Antti on albiino, hänellä on todella vaalea iho ja..."

"Selvä selvä, ei tarvitse selittää! Tiesitkö että on olemassa myös... brunetteja albiinoja? Rul..biinoja..." Juuso yritti kuulostaa vakuuttavalta.

"En... Mitä ajat takaa?"

Doris sai ilouutisia, kun Jake tuli töistä kotiin. Juuso oli selvittänyt kaiken!

"Olen pahoillani, että epäilin sinua pettämisestä!" Jake sanoi Dorikselle. "En olisi mitenkään voinut arvata, että lapsemme on rulbiino ja hänellä on geenivirhe, joka saa hänen bigmenttinsä ruskeaksi, oli hänen perimänsä muuten millainen hyvänsä! Olisi pitänyt antaa sinun selittää!"

"Saat anteeksi!" Doris nyökytteli. Luojalle kiitos, se ääliö pappa hoiti hommansa!

Kun perhe oli taas ainakin toistaiseksi onnellisesti kasassa, Ansku päätti, että olisi hieno aika kasvaa lapseksi. (Olenko ainoa, jonka mielestä Ansku näyttää tässä kuvassa munkille? Sille syötävälle?)

Munkki puhaltaa kynttilät! (Näettekö tuon punaraidallisen keittiöpyyhkeen tuolla takana? Sille tulee käymään tulevaisuudessa huonosti... Odottakaa vain :( )

"Isin iso tyttö", Jake hymyili tyytyväisenä. Hän oli todella helpottunut saadessaan (valheellisen) varmuuden siitä, että olikin lapsen isä.

Ja tällainen Anskusta sitten kasvoi! Ihan söpöhän hän on, mutta ei kiinosta meitä, sillä hänestä ei voi tulla perijää. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo ujolle tyttöselle tullessaan.

Näin huippujännästi loppuu O'Boy the III!!! Sainpas valmiiksi ennen ranskaan lähtöä! Taaskaan en mene pituuden sopivuudesta takuusen, mutten mennyt viimeksikään ja se oli ihan hyvä, niin ehkä nyt käy samoin, eikös voisikin? :) Ja kirjotusvirheet taas... tiedättehän :D Mutta rakentavia kommentteja ja kommentteja taas, antaa tulla!