Heippa pitkästä aikaa! Juuri tässä ja tänään paljastuu LC O'Boyn ensimmäinen osa! Tykkäsin sen tekemisestä! No en oikeasti niin paljon, kuin myöhempien osien, koska LC:n alun tekeminen on useinkin, ainakin minun tyylilläni, melko vaivalloista ja tylsää. Pari bugiakin ehti ilmaantua, aluksi nauratti, mutta.. :D Välillä ladattavien kanssa oli myös ongelmia (lähtivät yhtäkkiä pelistä, vaikka olivat kansioissaan...) ja kamera modit ei toimineet, joten kuvakulmat ovat rajallisia :P Nyt on myös jännää, koska pelissä on mukana kaksi uutta lisäosaa, joita en koskaan ennen ole pelannut, hihii! Mutta jaarittelu riittä, olkaa hyvät ja lukekaa! :)

Juuso O'Boy oli ikäistään hyvin paljon vanhemmannäköinen. Hänen hiuksensa olivat aina olleet pienestä asti harmaanvalkeat ja häntä oli luonnollisesti kiusattu usein tuon ominaisuuden takia (ja hänen ruman leukansa ja nenänsä ja alati tuiman ilmeensä).

Lukioaikoina hänen elämänsä kuitenkin sai uuden suunnan, kun TSH:sää fanittavat larpparit ristivät hänet Gandalfiksi ja valitsivat jenginsä johtajaksi. Lukion jälkeen Juuso tunsi olevansa valmis aloittamaan oman suvun ja... No joo. Huijasin. Ei ole O'Boyn kantasim tämä. Oikeasti Juuso on vain joku pappa, joka tuli hyppimään narua kantasimin pihalle. Oikeasti Juuso on myös juuri niin vanha ja ruma miltä näyttää, eikä hänellä koskaan ole ollut jengiä tai ystäviä.

Oikea kantasim pomppii tässä. Hänen nimensä on Jaakob.

Mutta koska hänen oikean nimensä lausuminen saa hänen kasvoillaan aikaan aina tällaisen reaktion, on hän kehitellyt itselleen lempinimen, jotta voisi tulla kutsutuksi naama peruslukemilla. Yleisemmin hänet siis tunnetaan nimellä Jake.

Jake oli asunut viimeiset kaksi vuotta isänsä luona Puolassa, mutta koska hän ei suostunut työntekoon, saatika opiskelemaan puolaa (hän oli kasvanut äitinsä luona Simlandiassa) oli hänen isänsä lopulta kyllästynyt ja passittanut pojan takaisin kotimaahansa. Itsenäistymishaluinen Jake osti itselleen tyhjän tontin ja asettui sille asumaan vähine omaisuuksineen.

Perhetavoitteinen Jake on luonteelta melkoisen tasainen sim. Hän on tosin huomattavasti menevämpi ja siistimpi kuin monet. Hän tekee usein asioita hetken mielijohteesta ja keskustelee toisinaan kenkiensä kanssa (!?). Hän haaveilee kumppanista, joka olisi hyvä kokki ja korostaisi kauneuttaan meikin avulla. Siksipä Jakekin päätti perehtyä keittokirjoihin, jotta voisi tehdä vaikutuksen keittiössä hääräileviin naisiin.

"Tunnettekote pojat naisia, jotka meikkaa?" Jake tiedusteli Juuso-papan tupareita viettämään kutsumilta simeiltä. (Miksi saapasneito ei kelvannut, sitä ei tiedä varmaan Jake itsekään.)

"En tunne naisia, mutta minulla on oma firma!" Juuso ilmoitti innoissaan. "Haluatko töihin?"

"Whoo! Kiitti Jude! Töitä mun pitäiskin löytää!" Jake innostui tietämättä edes mihin hommaan oli lupautunut.

Tupareihin kuokki myös Sylvia-niminen kääkkä, jota Jake epäili ensin Juuson äidiksi, mutta saikin kuulla tämän olevan kaupungin parittaja.

"Järjestäisitkö minulle sokkotreffit?" Jake kyseli hieman vaivaantuneena. Hän mietti olisiko sittenkin parempi vain adoptoida lapsi Puolasta ja tehdä siitä suvulle perillinen.

Tottahan toki Sylvia treffit järjesti. Pientä maksua vastaan tosin. Ja nimenomaan pientä, Jakella kun oli hädin tuskin varaa halpaan muumitikkariin.

Ennustajan tehtyä loitsunsa tipahti taivaasta kuin ihmeen kaupalla kaunis simneito. Jake oli aivan ihastunut heti ensisilmäyksestä asti.

"Vau mikä prinsessa!" Jake ihaili. "Mikä sinun nimesi on?"

"Doris", Doris vastasi hyvillään prinsessaksi kutsumisesta.

"Oi! Nyt kyllä muutat heti tänne ja mennään naimisiin ja tehdään lapsia!" Jake julisti innoissaan.

"Vastahan me tavattiin", Doris toppuutteli.

"No ihan kuin se ennenkään olisi simeille ollut jokin este" Jake tuhahti. "Hyvä on. Käydään yksillä treffeillä, rakastutaan ja muutat meille. Seuraavana päivänmä mennään naimisiin ja huomataan, että olet raskaana ja siitä kahden päivän päästä syntyy lapsi ja..." Jake visioi.

"Äläs nyt" Doris naurahti. "Minä olen varattu sim. Poikaystäväni ei ilahtuisi, jos menisin jonkun toisen kanssa naimisiin."

Tästä tiedosta huolimatta Jake ei luovuttanut. Hän alkoi kytätä Dorista postilaatikolla joka aamu ja hyökkäsi hänen kimppuunsa heti, kun hän ilmestyi tontin reunalle. Doris alkoi menettää hermojaan ja yritti päästä kaikin tavoin Jakesta eroon.

Jaken olisi pitänyt ymmärtää Dorista ja jättää tämä rauhaan. Etenkin, kun hänellä itsellään oli samanlainen ongelma: Juuso-pappa alkoi olla ahdistavan kiinteä osa hänen elämäänsä. Joka päivä pappa ilmestyi jostain kulman takaa terrorisoimaan Jaken elämää.

"Olet minulle kuin oma poika!" Juuso nyyhkytti rutistaen Jakea.

"Hahaa... joo... kiva..." Jake koitti kiemurrella kohteliaasti irti.

Juuso pilasi aina kaiken. tupari-iltanakin vieraat olivat lähteneet, koska Juuso oli alkanut haista niin hirvittävän pahalle.

Juuson firmassa työskentely oli kamalaa. Työ oli syvältä (jotain tyhmiä tutkimusjuttuja) ja Juuso ei antanut Jakelle hetken rauhaa ollessaan samassa vuorossa. Hän myös kuullutti kaikille heidän isä-poika-suhdemaista suhdettaan ja kertoili olemattomia sankaritarinoita itsestään, joissa oli pelastanut Jaken hukkumiselta kalastusveneellä tämän ollessa pieni tenava. Jakelle alkoi riittää ja hän etsi kuumeisesti toista työpaikkaa.

Pelastus saapui eräänä päivänä lahjapaketin muodossa. Jake löysi töistä tultuaan etupihaltaan miekkosen ja sievän paketin ja mietti mistähän salaisesta homoihailijasta mahtoi olla kyse.

"Sinäkö toit tuon?" Jake kysyi mieheltä.

"Kyllä, minä sen toin! Oli niin kivannäkönen talo! Minun nimeni on Risto! Minulla on syiden ja seurauksien muodostamisen ongelma päässäni, ja siksi teen outoja asioita oudoista syistä!" mies kertoi iloisena.

"Kiitos! Kiva juttu!" Jake hymyili ja tarjosi uudelle bestikselleen kahvit.

Yllättäen paketissa oli surpesiisti tietokone. Jake ryhtyi heti Riston hyvästelemisen jälkeen surffaamaan netissä ja törmäsi sattumalta vapaaseen työpaikkaan merentutkimuslaitoksella. Innoissaan hän mailasi työnantajille vapaamuotoisen työhakemuksen ja sai paikan.

Saman päivän iltana Jake tajusi liehitelleensä Dorista jo tarpeeksi kauan tuloksetta. Hän päätti etsiä toisen naisen ja pyysi Sylviaa jälleen auttamaan. Tämän tarjoamat vaimoehdokkaat eivät kuitenkaan olleet Jakelle koskaan mieleen.

Hyvänen aika... Katsokaa nyt tätäkin! "Moi, olen vähän ruma. Naamani kaulittiin rautatangolla vahingossa, kun olin pieni."

Kerta toisensa jälkeen Jake joutui torjumaan misut kohteliaasti ja kertomaan, ettei heissä ollut sitä jotain X factoria, mitä hän etsi. Risto seurasi pakkeja aina vierestä mielellään.

Jake itse ei kuitenkaan ollut lainkaan mielissään. Tätä vauhtia hän ei koskaan saisi Dorista mielestään.

Turhautuneena hän osti pihalleen syntikan ja pimputteli J. Karjalaista vapaa-aikanaan. Homma alkoi karata käsistä, kun Jake joutui yöksi putkaan poliisien bongattua hänet ravistelemasta viatonta mummoa samalla, kun karjui hänelle: "tuo se pois, takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen".

Tämän johdosta Jake lähti ryyppäämään surujaan pois. Hän kirosi kaikkia naisia mielessään ja paheksui sitä miten nykysimit eivät arvostaneet J. Karjalaista kylliksi.

Loppuillasta meno alkoi käydä jo hyvin mielenkiintoiseksi. Mitähän Jake tässäkin lienee yrittänyt...

Lopulta Jaken päässä alkoi heittää sen verran tarpeeksi, että hän ymmärsi haluavansa jo takaisin kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Hän jätti tanssikilpailun jätkien kesken ja suuntasi huojuvat askeleensa kohti Nakkikatu 3:sta. (Kauhistus!! Mikä rumistarumin tuolla tanssii!? Pakko katsoa lähempää!)

(Ei hyvänen aika! Tähän ei voi kyllä nyt edes sanoa mitään... Miten on mahdollistakaan olla tuollainen sim... huh huh...)

Kotipihaan päästyään Jake yllättyi iloisesti. Doris seisoskeli hänen pihallaan! Tai oikestaan hän näki noin viisi Dorista, mutta ei se mitään, enempi parempi.

"Hei Doris! Doris!" Jake huusi innoissaan ja ryhtyi hoilaamaan taas J. Karjalaista.

"Oletko ollut ryyppäämässä?" Doris kysyi ottaen pari askleta kauemmas uhkaavasti huojuvasta miehestä.

"Olenhan minä! Ja olen siitä ihan ylpeä! Ihan ku isäni autostakin olen!" Jake sönkötti ja ilman sen kummempaa varoitusta tarttui Doriksen ja suuteli tätä antaumuksella.

Sitten hän polvistui tämän eteen viekottelevasti hymyillen.

"Mi-mitä sä nyt?" Doris ihmetteli.

"keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarimiehet, jotka rahaa kadun kulmilla kerjäävät", Jake hoilasi aivan varmana siitä, että kyseinen kappale sopi täydellisesti tilanteeseen.

"Mennään naimisiin rakas sankarini Doris!" Jake kosi.

"Oh! Jake... minä..." Doris hämmentyi täysin.

***

Jake heräsi vieraasta talosta, vieraan huoneen vieraasta sängystä. Hänen päätään jomotti ja huononolon alloot pyyhkivtä hänen ylitseen. Hän ei muistanut edellispäivästä mitään baaritiskillä istuskelun jälkeen.

"Hmm... Jake, sinä vanha kettu", hän mietti itsekseen. "Olen iskenyt jonkun naisen ja päätynyt hänen loukseen yöksi. Millainenhan namupala mahtaa olla kyseessä..." Jake pomppasi ylös sängyltä ja lähti etsimään hoitoaan.

 "Huh huh! Mikä hottis!" Jake totesi käännyttyään makuuhuonen ovelta talon keittiöön päin.

"Huomenta! Viimeinkin heräsit!" pelkissä alusvaatteissa ruokaa valmistava nianen hymyili.

"Näenköhän unta..." Jake mietti. "Hei onko tää sun pleissi?" hän kysyi naiselta.

Tämän ilme muuttui hetkessä äreäksi.

"Etkö muista mitään?"

"En!" Jake vastasi huolettomana. "En edes tiedä kuka olet!" Nainen pyöräytti silmiään.

"Olen Doris. Sinä kosit minua eilen päissäsi ja kun en aluksi suotunut, sieppasit minut ja rakensit meille talon rahoillani ja sitten kosit uudelleen ja pakotit suostumaan ja sanoit, ettet aio päästää minua ikinä täältä pois", Doris kertoi mätkiessään raivokkaasti porsaan kyljyksiä.

"Haa! No en valehdellut, prinsessani! Täällä sinä pysyt! Ja me menemme naimisiin! Ihan kuten olen aina sanonut!" Jake tiedotti itsevarmana.

"Hm. Odotas vain kun poikaystäväni kuulee tästä... Hän tulee pelastamaan minut ja ottaa sinulta luulot pois!" Doris vastasi ivallisesti ja kääntyi kohti liettä.

Doriksen uhkaus pelotti ensin Jakea pitkän aikaa. Kun poikaystävästä ei kuitenkaan kuulunut mitään, hän alkoi lopulta rauhoittua. Hänen ja Doriksen yhteiselokin alkoi sujua, vaikka kipakka prinsessa välillä jaksoikin muistuttaa häntä poikaystävänsä kostosta (se ei kuitenkaan estänyt romanttiasia yhteishetkiä).

Jaken rakentama talo oli aika hyvä, ottaen huomioon, että se oli tehty ympäripäissään ilman apuvoimia yhdessä yössä.

Doris sai tietty kokea myös muodonmuutoksen, mielestäni hänestä tuli oikein söpö.

Itse hän ei kuitenkaan näyttänyt liiemmin ilahtuvan uudesta tyylistään. Kiittämätön pikku posteljooni...

Mutta nyt olemme unohtaneet tämän tarinan toisen sankarin kokonaan! Juuson siis. Hän aina aika-ajoin kävi häiriköimässä pariskunnan rauhaa ja murtautui heidän taloonsa tilanteesta ja ajankohdasta välittämättä.

Jakella kesti kauan ennen kuin hän sai sopivan tilaisuuden kertoa Juusolle ottaneensa toisen työpaikan tämän yrityksen tarjoaman tutkimustyön tilalle. Jaken oli pitänyt jo parin kuukauden ajan huijata Juusoa ja mennä aamulla ensin hänen laboratoriolleen palloilemaan ja kun tämän silmä oli välttänyt, hän oli livahtanut merentutkimuslaitokselle. Aluksi Juuso oli hyvin vihainen kuullessaan tämän.

Hetken Jake luuli jo päässeensä Juusosta eroon tämän raivostuttua sillä tavalla, mutta pappa leppyikin yhtä nopeasti kuin oli hermostunut.

"No, nuorilla on nuorten kujeet", tämä oli vain naurahtanut ja lähtenyt katsomaan O'Boyden laajakuvatelevisiota. Aina ei voi voittaa, Jake...

Eräänä päivä Doris laitteli ruokaa hyvin iloisesti vihellellen. Hän oli ollut koko päivän kuin paraskin ilopilleri yhdestä puhelinsoitosta asti...

"Mikäs prinsessaa noin hymyillyttää?" Jake tiedsuteli ja toivoi syvästi saaneensa tämän onnentilan naisessa aikaan. "Tuoksuupa muuten hyvälle!" hän lisäsi hieroen mahaansa.

"Minun poikaystäväni soitti, hän tulee pieksemään sinut huomenna!" Doris hymyili asettaen chili con carnen levylle. Jaken ilme venähti.

"Apua!" hän ajatteli kauhuissaan.

Doris asettui hymyillen syömään chiliään ja kuunteli päätään pudistellen, kun Jake alkoi neuvotella kenkiensä kanssa.

"Mutta mitä mä teen!? No ei! En varmasti! Ei! EIEIEIEI! Ei onnistu!" tämä väitteli tossujensa kanssa.

"Hyvä on, hyvä on" Jake huokaisi. "Mutta tarvitsen sitten paljon kannustusta, että jaksan. Ei! Älkää vetäkö sitä tähän mukaan! Se on jo vanha juttu! No niin, selvä."

"Onneksi pääsen tuosta hullusta eroon..." Doris ajatteli.

"Minä... Minä menen ulos..." Jake mutisi käpöstelen ovesta.

"Mene vaan, mutta tule ajoissa takaisin", Doris vastasi ja lisäsi omen pamahdettua kiinni "säälittävä puolalainen pelkuri."

Oho! Tällaisiin tunnelmiin jää nyt tämä O'boyden ensimmäinen osa! :) Ah, toivottavasti piditte! Kommentoikaa ihmeessä mitä tykkäsitte! Toisen osan kuvat on jo kuvailtu, mutten tiedä miten ehdin kirjoitella kun YO-kirjoitukset painaa päälle :o mutta kaakaota kannattaa odottaa :P

JA minä en nyt heti ainakaan jaksa korjata virheitä :D olen pahoillani, kuuluuhan se sentään kunnon LC:n tekijän hommaan, mutta minä en ole kunnollinen ja minulla on lukihäiriö ja siksi virheitä on monesti paljon silloinkin kun yritän korjata ja ihmiset haluaa minun julkaisevan tämän osan jo, joten koittakaas kestää virheitä toistaiseksi ;D thänks